keskiviikko 26. toukokuuta 2021

A Wolf Doesn´t Concern Herself With The Opinions Of Sheep

Noin.

Aaand just like that.

Uusi alku.

Kävipä niin ettei koti-ikävä koskaan helpottanut.

Minua ei saa revittyä irti juuriltani, tästä maasta.

Näin ollen palasin kotiin ja hain avioeroa

kohta kolme kuukautta sitten.

En tiedä mistä oikein revin voimat tähän

elämänmuutokseen, mutta nyt

akuutin kaaoksen hellitettyä voin jo hengähtää.

-

Lähtökohtaisesti minulla ei ollut mitään.

Ei 

 säästöjä tai toimivaa pankkikorttia, eikä suurta osaa tavaroista.

Jouduin pala kerrallaan rakentamaan kaiken alusta.

-

Minulla on nyt uusi työpaikka,

ikioma auto

sekä uudet arjen rutiinit. 

Minulla tulee olemaan myös uusi sukunimi.

Isovanhempien sekä karjalaisen verenperimäni muistolle,

otan käyttööni äitini tyttönimen.

Tästä nimestä löytää yhden muinaissuomalaisten jumalista.

-

Olemassaolon rajallisuus on tietoista tuskaa.

En kuulu siihen väkeen joka vasta kuolinvuoteellaan tähän havahtuu.

Siksi olen ja tulen olemaan nopea liikkeissäni 

enkä suotta ala sitä anteeksipyytelemään.

-

En voi sanoa että katuisin menneistä sekuntiakaan.

Jokainen eletty hetki johtaa tähän hetkeen.

Ja just tässä ja juuri nyt, on pirun hyvä olla. 

-

Jatkanen tuttua Aallottaren Unen teemaa.

Tämä blogi on kiinteä osa minua.

Muinaisuutta, luontoa, äärimetallia

sekä uusia diy-haasteita.

Minulla on nyt hommattuina kauan haaveilemani lautanauhalaudat

sekä opaskirja,

sekä myös ensi syksylle 

Islantilaisia Neuleita-kirja.

-

Kesä menee ilman lomaa näillä näkymin

mutta se ei haittaa.

Uusi itsenäinen elämä ja mielekäs työ pitää energisenä.

Toiveissa on silti roadtrippejä sekä eräilyä ystävien luokse ja/tai kanssa.

Olen myös optimistina ostanut lipun

elokuulle SteelHordesiin sekä tyttöin kanssa

alkutalvesta Heilungin konserttiin.

-

Tänään minä sain tehosterokotteen tätä pahuksen ruttoa vastaan.

Puuttumatta muuten rokotemyönteisyyteen- tai vastaisuuteen,

halusin nämä helvetin piikit että musiikkiala

ja tapahtumat joskus vielä nousisivat jaloilleen.


 

tiistai 5. tammikuuta 2021

Follow the Reaper

Aika 2020 vuosikatsauksen.

Vuosi alkoi isolla muutoksella, sillä Taivaantakojan työ vei meidät asumaan

Tallinnaan ja jatkossa jakaisimme ajan kahden asuinpaikan välillä.

Tammi- ja Helmikuussa aika kului paljolti muuttojärjestelyitä hoitaen.

Taivaantakoja oli jo muuttanut Viroon joulukuun puolella käytännön syistä,

muu perhe seurasi talvilomalla perästä.




 Helmikuussa ennen Viroon lähtöä oli myös vuoden ainoaksi jäänyt livekeikka,

Moonsorrow Helsingissä.

En enää juuri ostele bändipaitoja, mutta Suden Uni on edelleen lempilevyni

Munareilta, ja tämän levyn paita lähti itseoikeutetusti muistoksi tältä

 mainiolta livekeikalta. 


Maaliskuussa Knut etsi vielä koulua itselleen Tallinnasta ja 

luonnollisesti stressasin asian järjestymistä kovasti.

Lopulta sopiva yksityiskoulu otti lapsen oppilaakseen tyttären mennessä toiseen yksityiskouluun.

Kouluarkea ehdittiin elää viikko,

ennenkuin iso C vyöryi myös Viroon sulkien koko yhteiskunnan.

Uusi alku Virossa muuttui neljän seinän sisällä nököttämiseen kielitaidottomana, 

byrokratiahelvetti täysin kesken,

vailla läheisiä tai sairasvakuutusta :D Epic.



Huhtikuussa pyrin pitämään mieltä korkealla

erilaisin selfcare-metodein.

Polttelin suitsukkeita ja eteerisiä öljyjä, otin pitkiä öljykylpyjä,

sisustettiin terassia kesää varten.

Tutustuin kivimagiaan ja luin kirjoja.



Tehtiin retki lähialueen rauniolinnoihin.

Toolsen linnanraunioilla olen sittemmin vieraillut uudelleenkin ja

 kyseessä on semmoinen paikka joka jää sydämeen asumaan.



Toukokuussa opettelin makramee-tekniikkaa,

maalailin kaikkea hirvensarvista taikalaatikkoon ja kynttilänjalkoihin.

Laitoin raitoja tukkaan mikä olikin ensimmäinen kerta viiteen vuoteen edes hippunen

keinotekoista väriä.




Kesäkuussa mun 36-vuotissynttäreiden tienoilla pääsimme ekan kerran Suomen kotiin sitten helmikuun!

Fiilis oli aika eeppinen. Kotiin oli ollut kova ikävä.

Kasasin lapsille trampoliinin ja laitoin pihaa kesäkuntoon.



Hiidenneito Hiidentupa-blogista kävi meillä kylässä ja teimme

pienen päiväretken Hiidenvuorelle.




Juhannusaattoa vietimme Taivaantakojan ystävän mökillä Mikkelissä.

Opin tällä reissulla hyödyllisiä juttuja, mm.

saunaklonkun  sekä sen miltä Surströmming maistuu xD




 Vierailtiin lasten kanssa myös Jaalan Aurantolassa

tyttären kummia ja mun nuoruudenystävää moikkaamassa. 

Siellä on tämmöinen suloinen keskiaikainen minikirkko.

 


Heinäkuussa mm. kärsin elämäni toisen ruokamyrkytyksen

 ja otin uuden tatuoinnin.




 Elokuussa tehtiin vuoden ainoa ulkomaanmatka

Latviaan ja Riikaan, jossa vietimme yhden yön.



Seuraava yö vietettiin Pärnussa kylpylähotellissa. 

Otin jälleen uuden tatuoinnin,

sekä aloin uudelleen neulomaan parin vuoden hiljaiselon jälkeen.



Elokuussa osasin tehdä vain perusvillasukat, sittemmin olen opetellut

hieman kaikenlaista.



Hiidenneito ja Noora vierailivat luonamme Tallinnassa ja tehtiin kaikkea kivaa kuten hiippailimme yöllisellä Piritan raunioluostarilla, kierrettiin rauniolinnoja, sekä


vierailimme Viron ulkoilmamuseossa.


Syyskuussa vietettiin lasten synttäreitä mm. kissakahvilassa sekä kylpyläreissulla Pärnuun

Estonia Spa-hotelliin joka taitaa olla mun suosikki ko. kaupungissa.

Tosi laadukas moderni hotelli, herkullista ruokaa sekä monipuolinen kylpylä. Sieltä löytyy mm. savusauna sekä ulkopaljut!

Tehtiin myös perheen kesken retki Saarenmaalle.


Ihasteltiin Kaalin kraateria sekä Pangan jyrkänteen jylhiä merimaisemia. 

 


Syyskuussa tein erilaisia päiväretkiä Viroon ja ajan kanssa tutustuin uuteen kotikaupunkiini.



    Käytiin kotona Suomessa siivoamassa piha talvikuntoon ison c.n kiristäessä jälleen otettaan ja oletettavasti vaikeuttaen matkustamista huomattavasti.

Lokakuussa me tehtiin tyttären kanssa 

päiväretki Saarenmaalle sillä edellisreissulla oli jäänyt väliin Saarenmaan museo Kuressaaren linnassa sekä käynti Salmen viikinkihaudalla.





Kyseessä on eräs vanhimpia ellei vanhin viikinkiajan hautalöytö Skandinavian ulkopuolella,

ja nämä miehet ovatkin kuolleet taistelussa.

Randomilla bongasimme myös kivikautisen kehähaudan iltahämärässä ennen lautan lähtöä mantereelle.


Tämä oli eräs vuoden muinaismatkailun ehdottomia helmiä.

Lokakuussa tehtiin ensimmäinen reissu Tarttoon ja tykästyttiin Taivaantakojan kanssa molemmat tähän tuhatvuotiseen taajamaan aivan kympillä.

Tosi kaunis kaupunki.

Loppukuusta paikansin Loksan laivanhylyn joka aiheutti kuvausinspiraation.

 


Marraskuussa löysin jatulintarhan Türisalun jyrkänteeltä,



sekä jouluhelv...paratiisin Shishistä Noblessnerissä.


Sanomattakin selvää mistä vähät joulukoristeemme hankin Tallinnan kotiin.

 




Joulukuussa neuloin aivan mieletöntä vauhtia.


Mulla oli tehtävänä vino pino joululahjoja.

Kävimme rentoutumislomalla jouluisessa Tartossa. 


Jännitin saapuuko tyttären passi ajoissa jotta pääsisimme Suomeen monen kuukauden tauon jälkeen.

Iso C näytti vain pahenevan etenkin täällä Virossa, mutta

käytännön syistä emme voineet enää pitkittää matkustamista.

Koulut siirtyivätkin etäopetukseen viikko ennen joululomaa.

 Vuodenvaihteeksi pääsimme siis kotiin,

ja ai kyllä mun sieluni lepäsi siellä tämän

kaaottisen vuoden jälkeen. 


Näinä aikoina suunnitelmia tulevaan ei juuri kannata luetella.

Vuosi 2020 opetti mulle paljon rakkaudesta, ystävyydestä, läheisten merkityksestä.

Se opetti sietämään paremmin muutosta sekä pettymyksiä. Se opetti pysähtymään ja katsomaan;

Kuka ja mikä minä olen kun ympäriltä riisutaan sosiaalinen tekeminen ja aktiivisuus.

Ehkä semmoinen unelma mulla on että opettelen edelleen

 enempi keskittymään hetkessä elämiseen.

Enkä tarkoita semmoista kaaottista juoksemista asiasta

 toiseen, vaan hidastaen nauttimista.

Siitä mikä on olennaista.



 

 





 

 

lauantai 31. lokakuuta 2020

Kuolema Wanhaan Aikaan

Kun olin pieni, sattumalta löysin isovanhempien kirjahyllystä aivan kamalan mielenkiintoisen kirjan.Kyseessä oli lääkärikirja 1950-luvulta, joka jo silloin 1980-luvun lopussa, saati nykyisin, on varsin groteski.

-

-

Mami kielsi aivan ehdottomasti avaamastakaan kyseistä kirjaa,mutta tietenkin minä menin lukemaan ja kauhistelemaan kuvia  heti silmän välttäessä.

-



-

Isovanhempien kuoltua kyselin kirjan perään ja yritin jopa etsiä sitä kuitenkaan löytämättä. Ajattelin sen olleen iäksi mennyt. Kunnes muutama vuosi sitten kirppiksellä silmiin sattui tutun näköinen vanha opus.Tämä oli niitä kertoja kun lähes hihkuin ääneen,niin iloissani olin tästä jälleennäkemisestä.

Tämä hyvin minimaalisella todennäköisyydellä on sama kappale kuin isovanhemmilla, mutta sama painos ja identtinen opus.

Kyseessä on siis Suuri Lääkärikirja vuodelta 1957.

Älä lue pidemmälle, jos olet herkkä sielu.

Varoituksen sana on tässä annettu,

ja nyt sukellamme 

kuolemaan isovanhempien ajan Suomessa.

-


-

 KUOLEVAN POTILAAN HOITO JA TOIMENPITEET

KUOLEMAN JÄLKEEN

Jokaisen elämänkulku saa kerran päätöksensä.

Kuolinvuode ja kuolema ovat olennaisesti erilaiset kuolevalle itselleen kuin hänen omaisilleen. Se mikä omaisista näyttää kuolinkamppailulta, voi kuolevalle olla aivan muuta. Tämä on omaisten hyvä muistaa silloin, kun heidät valtaa ahdistus ja hätä kuolevan puolesta.

Useimmat ihmiset kuolevat hiljaa ja rauhallisesti voimien vähitellen sammuessa.

Toisinaan kuolema taas tulee aivan äkkiä. Kuolevan viimeiset hetket ovat kallisarvoisia ja kysyvät läsnäolijoilta loppuun saakka suurta itsekuria ja hillittyä käytöstä.

Kuolevan viimeisiin hetkiin ei saa vaikuttaa se, onko hän tajuissaan vai tajuton, sillä emme voi tietää minä hetkenä hänen tajuntansa sammuu.

-


-

Henkilön kuollessa hengitys loppuu (peilikoe!), sydämentoiminta pysähtyy, kudosjännitys laskee, lihaksisto veltostuu ja heijasteet sammuvat. Mikään näistä ns. primäärisistä kuoleman merkeistä ei yksinään todista kuolemista, mutta useat tai kaikki yhdessä melkoisen varmasti. Täyden varmuuden antavat vasta ns. sekundääriset kuolemanmerkit, joita ovat ruumiin kuivuminen ja jäähtyminen, lautumat, kankeus sekä hajoaminen ja mätäneminen.

Sekundääriset kuolemanmerkit ovat tärkeitä paitsi osoittamaan tapahtunutta kuolemaa myös kuolinajan määrittämiseksi esim. rikostapauksissa. Yleissääntönä on, että ruumiinlämpö laskee n.1C tunnissa, kunnes ympäristön lämpötila on saavutettu. Ruumiinlautumilla ymmärretään ruumiin alaspäin olevien osien tummempaa, useimmiten sinipunaista väriä, joka johtuu veren väriaineen laskeutumisesta alaspäin. Lautumat alkavat kehittyä jo ½-1 tunnin kuluttua sydämentoiminnan lakkaamisesta ja ovat selvästi kehittyneet 2-3 tuntia kuolemasta, joskin lisääntyvät aina 12 tuntiin asti. 

-



Ruumiinkankeus alkaa 5-7 tunnin kuluessa leukapielissä, siirtyy sieltä alaspäin sekä on täysin kehittynyt 12-18 tunnin kuluttua hävitäkseen mätänemisen alkaessa.

Elimistön omat entsyymit aloittavat kudosten hajoittamisen, ja tähän liittyy n. 48 tunnin kuluttua bakteerien aiheuttama mätäneminen, joka alkaa vatsan sivuosissa vihertävänä värinä ja siirtyy myöhemmin yli ruumiin.

Samalla esiintyy pöhötystä ja ihon pintakerrosten irtoamista.

-

-

Kun kuolema on väistämättömästi saapunut, kodin ilmapiirin täyttää suru sekä hämminki. Perheenjäsenet eivät kuitenkaan voi antautua surun valtaan sillä monet käytännölliset asiat odottavat.

Vainajan silmät painetaan kiinni ja kuolinhetki merkitään muistiin. Vähintään tunnin kuluessa annetaan vainajalle viimeinen hoito.

Tyynyt ja huovat poistetaan vuoteesta. Vainaja asetetaan suoraan selälleen, tarvittaessa puhdistetaan ja mahdolliset siteet vahvistetaan. Kädet asetetaan suoraan sivuille tai kauniisti rinnan päälle. Arvoesineet poistetaan. Hiukset kammataan, leuka tuetaan pään ympäri asetetulla siteellä ja silmille asetetaan kostutetut vanusykeröt.

Vainaja peitetään puhtaalla lakanalla, jonka päälle asetetaan kimppu kukkia. 

Huone tuuletetaan.

Vainaja pidetään huoneessa vähintään kaksi tuntia, minkä jälkeen hänet nostetaan arkkuun, jos se on jo voitu hankkia.

Jos paikkakunnan tapa vaatii, vainaja voidaan pitää lyhyen aikaa kotona sopivassa viileässä paikassa.

Kuollutta henkilöä ei saa rangaistuksetta haudata ilman rekisteriviranomaiselle toimitettua kuolintodistusta.

-

-

RUUMIINAVAUKSESTA

Aikaisemmin esiintynyt kammonsekainen ruumiinavauksen vastustaminen alkaa käydä yhä harvinaisemmaksi. Kokemus on nimittäin osoittanut että kuolinsyyn perusteellinen selvittäminen on hyödyksi paitsi lääketieteen kehitykselle myös omaisille, mm. vakuutusoikeudellisista syistä sekä turhien jälkipuheiden välttämiseksi. Monesti todetaan myös tauteja, joilla on suoranaista terveydellistä merkitystä jälkeenjääneille esim. estävässä mielessä.

-


-

Mitä ajatuksia kotilääkärikirja 1950-luvulta ja sen

 suhtautuminen kuolemaan sinussa herättää?

-


Minusta se havainnollistaa sen, kuinka modernissa maailmassa täysin luonnollinen osa elämää on hiljalleen lakaistu täysin piiloon.

-



 Hyödyllistä tietotaitoa sekä kiintymyksen osoittamista vainajaa kohtaan ei juuri toteuteta henkilökohtaisesti vaan nämä asiat on siististi lakaistu sairaalan kellariin sekä hautaustoimistoihin.

Ei ihme, että kuolema järkyttää nykyihmistä ja illuusio turvallisuuden tunteesta sekä

 ikuisesta elämästä elää vahvana.

 -

Rauhaisaa sekä tunnelmallista 

Kekriä/Samhainia/Pyhäinpäivää/Halloweenia

 ihan jokaiselle!

-