perjantai 7. elokuuta 2020

I Can Smell Autumn Dancing In The Breeze

Ah, Hello Love!

Elokuu, olet täällä taas.

Illat pimenevät. 

On vielä lämmin,

ja pieni syksyn ystävä odottelee jo aikaa jolloin puut loistavat syysväreissään,

 ja valtaosa ihmisistä palaa takaisin sorviensa ääreen

Tallinnan kujia ja puistoja kansoittamasta.

Oli tarkoitus kirjoittaa kesämuistelot,

mutta sitten ymmärsin etten oikeastaan halua.

Se että kesä on minulle epämieluisaa aikaa ei ole mitään uutta.

Inhoan kuumuutta, liikaa valoa, ylipirteitä ihmisiä, ihmisiä..

minulla ei myöskään lapsuudesta ole juurikaan miellyttäviä kesämuistoja,

joista tuntea nostalgiahuumaa.

Olen kamppaillut väsymyksen kanssa, 

ja että siitä huolimatta saan kodin ja lapset ynnä muut velvollisuudet hoidettua.

Ja vaikka joka päivä teen nämä minulta odotetut asiat ja siihen

päälle väkipakolla jotain itseäni kehittävää kuten askartelu,

minulla on koko ajan tunne että olen riittämätön, arvoton.

Sekamuotoisen Bipolaari II -elämän "ihanuuksia".

Ymmärrän kyllä että elän sillä tavoin reunalla että jos

 lakkaan ruoskimasta itseäni normielämän raameihin,

 olen kohta tukka paskaisena sängyn pohjalla makaava ihmisen irvikuva.

Olen nähnyt toistuvasti painajaisia, usein silloin kun nukun yksin.

Milloin en saa lopputiliä kun haluan, 

milloin olen tyrinyt mun opinnot niin etten valmistu, 

olen myöhässä töistä ja aivan väärässä maassa, 

eikä työvuorolistassakaan ole yhtään vapaapäivää....

semmoista ahdistavaa eletyn elämän kauhua.

Olen pettynyt mun lääkitykseen, jolla alun normielämän illuusion jälkeen on ollut koko ajan vähenevä vaikutus.

Alan pikkuhiljaa alistua ajatukseen että ilottomuus ja

tietty tyhjyys ei koskaan poistu mun viereltäni.

Se että näytän itsevarmalta tai tyytyväiseltä kuvissa

 ei kerro mitään siitä mitä pään sisällä tapahtuu. 

Myös sosiaalisuus on ottanut minussa valtavaa takapakkia lähemmäs

erakoitumista.

Huomaan etten halua kertoa enää lähellekään kaikkea

 mitä tapahtuu mun elämässä, somekanavilla tai täällä blogissa.

Bloggaamisesta yritän silti pitää kiinni kyllä kynsin ja hampain 

sillä on korvaamatonta, että neljän vuoden parhaimmat 

kuvani ovat täällä tallessa, kun edellinen koneeni

 päätti sammuttaa elämänliekkinsä täysin ilman varoituksia.

Miksi suotta varmuuskopioida mitään kun voi elää vaarallisesti....

Sen sijaan että selostaisin mitä kaikkea on tullut tehtyä kesän aikana,

laitan tähän loppuun tämmöisen kuvien kollaasin jotka puhuvat puolestaan,

tai eivät.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne ystävät hyvät.




Kiitos Rakas. Tämä reissu oli tärkeä ja jäi hyvät muistot.

lauantai 18. heinäkuuta 2020

My Body Is My Journal, And My Tattoos Are My Story


Viime aikoina olen keskittynyt
aiheeseen tatuoinnit.
Olen ottanut tatuoinnin, lukenut tatuoinneista,
katsonut dokumentteja sekä jakanut ajatuksia ystävien kanssa.
-
-
Otin ensimmäiset tatuointini lähes vuosikymmen sitten.
Muoti ja kulttuuri ovat muuttuneet siinä ajassa.
2010-luvun alun Suomessa tatuointeja näki joka puolella,
sekä jokaisessa yhteiskuntaluokassa.
-
-
Minua tatuoinnit ovat aina viehättäneet esteettisesti.
Mun kauneuskäsityksen mukaan ihmisen henkilökohtainen tarina ikuistettuna
iholle on huomattavasti mielenkiintoisempaa ja viehättävämpää
kuin paljas iho.
Puolisoa valitessa hänen käsivarsien kuvat lähinnä sai huokailemaan
ihastuksesta.
Silloin minulla ei itsellä tatuointeja vielä ollutkaan.

"Tulet katumaan tatuointeja vanhana"
lähinnä tokaisuna hymyilyttää, sillä
vanheneva kuivuva ruumis ei ole minun makuuni
mitenkään erityisen kaunis oli se luonnontilassa
tai kuviin verhoiltu.

Nykyisin koen, että tatuoinnit ovat jälleen palanneet enempi
alternative-väen asiaksi poistuen massamuodista,
mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Aloin miettimään asiaa viime vuonna. kun havaitsin
tatuointi- ja lävistysstudioiden aika liki kadonneen meidän
kotikaupungista Kouvolasta.
Etsin silloin lävistäjää tekemään tyttärelle korvareiät,
mutta jouduimme tyytymään pyssyreikiin,
joista toinen menikin vinoon, ja tytär lopulta luopui korviksista.

Tänne Viroon muuton myötä asia on pyörinyt mielessä ehkä enempi,
sillä vaikka minä takuulla tasan satavarmasti
pyhitän kehoni omalle sielulleni,
ja teen sillä juuri mitä itse haluan ja parhaaksi näen,
tulee muistaa että minulla on diagnosoitu mm. yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Tämä tarkoittaa sitä että huonoina hetkinä minä olen harvinaisen
ylivirittynyt tiedostamaan ympäristön, sekä oman
erilaisuuteni siinä.
Tämä tuo minulle pahimmillaan ongelmia ihan perusasioiden hoitamisessa
ja ulos lähtemisessä.

Tosiasiassa, alternative-väki,
tai näkyvästi tatuoidut henkilöt ovat täällä
katukuvassa harvinaisempia kuin kotimaassa.
Täytyy muistaa että kuri oli kova Neuvostoliiton aikaan.
Emme vielä asuneet täällä. Etsin Knutille koulua,
ja havaitsin meitä haastatelleen naisen kavahtaneen
mun pientä riimutatuointia käsivarressa.
-
-
Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun minä huomasin
negatiivisen reaktion itseäni kohtaan oletettavasti kehontaiteen
perusteella.
Surullista, mutta totta.

Toisaalta, ihmiset jotka ovat taipuvaisia
kiusaamaan ja alistamaan kanssaihmisiä
ulkoisten tekijöiden pohjalta, löytävät siihen aina jonkin syyn
olit sitten itse muokannut ulkoista olemustasi tai et.

Jotenkin kaiken tämän seurauksena olen sitten
tutkinut asiaa enempi universaalista näkökulmasta
ja ihan aikuisten oikeasti järkyttynyt ennakkoluuloista
tatuoituja ihmisiä kohtaan.
Oon ehkä ollut sitten naiivi ja omassa pikku kuplassani,
mutta ei ole käynyt omassa
pienessä mielessä arvostella yksilöä ja määritellä mm.
yhteiskuntaluokka tai koulutus kehontaiteen perusteella.

Olin tosi ylpeä itsestäni kun nuoruuden rankkojen kokemusten
jälkeen
(kyllä, myös keskituloisen perheen lapsella voi olla vaikea nuoruus)
ja rikkinäisen mieleni kanssa
eläen valmistuin lähihoitajaksi erinomaisin arvosanoin.
Myöhemmin nettikeskusteluita seuranneena
kun tatuoitu lähihoitaja on ilmeisesti yhtä kuin
ihmisroska ihan vain näiden kahden ominaisuuden perusteella.

Ja minä kun kuvittelin tekeväni yleisesti parempaa
ja tasavertaisempaa yhteiskuntaa kanssaihmisille.
Hassu pieni ihminen.
-
-
Onneksi maailma ei ole mustavalkoinen,
ja elämässä on niin paljon erilaisia määrittäviä tekijöitä
ja vivahteita.

Minusta saa olla mitä mieltä vain sillä aikaa kun minä elän elämääni
kattohuoneistossa Tallinnassa käyden välillä mun omistusasunnossa
Suomessa rentoutumassa :)

Oon ehkä niin kauan elänyt alt.kulttuurin vaikutuksessa
että mulle on itsestäänselvää että rankasti kuvitetuissa ja
lävistetyissä yksilöissä löytyy ihan jokaisen yhteiskunnan osa-alueen edustajia.

En ole myöskään ikinä kuvitellut että laadukas tatuointitaide
olisi jotenkin persaukisten hommaa, päinvastoin.

Suomessa tatuoinnit maksavat ilman suhteita maltaita.
Tatuoinnin jälkihoito vaatii kurinalaisuutta sekä kärsivällisyyttä.
Jos otat kehoosi kuvan olet oletettavasti varautunut myös sen huoltamiseen
tulevaisuudessa.
Tatuoinnit kun muuttuvat ajan saatossa kehon kulumisen myötä,
vaikka olisivat kuinka laadukkaita.
-
Kallein tatuointini vm.2012.

Henkilökohtaisesti minä olen tatuoitu koska;

- tatuointini tuovat mun sielunmaiseman myös ulkopuolelle.
- olen utelias. Tahdoin tietää, kuinka kestän kipua.
- pidän laadukkaita, harkittuja tatuointeja esteettisesti miellyttävinä.
- en pidä vanhenevaa paljasta ihoa esteettisesti erityisen viehättävänä.
- minulla on arpia joita tahdoin/ tahdon peittää.
- tunteeseen tatuoinnin ottamisesta jää koukkuun.
-

-
Ilokseni löysin täältä Tallinnasta ihan täydellisen
tatuointistudion.
Hygieenisen, laadukkaan, suomalaisen mittapuulla
kohtuuhintaisen, miellyttävällä
asiakaskohtaamisella ja mielenkiintoisella sisustuksella
toteutetun semmoisen.
-

-
Voin lämpimästi suositella
vierailua Saarkultissa
ihan jokaiselle uusia tatuointeja harkitsevalle :)

Minua kiinnostaa kuulla myös
sinun kokemuksiasi tai ajatuksiasi aiheesta.



keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Stay Wild Moon Child


Ensimmäinen postaus 36-vuotiaana.
Huh.
Mitenkäs tässä näin pääsi käymään.
Nuorena olisin voinut lyödä elämästäni vetoa etten näe 30-vuotissyntymäpäivääni.
Tokihan jokaisesta terveenä eletystä vuodesta tulee olla onnellinen.
-
-
Ajatuksia vanhenemisesta
Hiipii mieleen.
Tunnen että olen sinut oman kuolevaisuuteni kanssa,
ei siinä mitään.
Mutta miksi ihmeessä ihmiskehon tarvitsee rapistua
niin luvattoman aikaisin suhteessa nykyiseen eliniän odotukseen.
-
Aineenvaihdunta hidastuu, selluliitti hiipii käsivarsiin,
hellepäivät turvottaa, huonosti nukutun yön jälkeen
selkää kolottaa :D
Eikä ilman päiväunia meinaa jaksaa.
-
Sanotaan että liikunta pitää virkeänä mutta
let´s be honest,
siihenkin on moni kuollut.
-
Seliseli Valivali,
moni ihminen ottaisi mielellään sun huonon päivän, sanotaan.
Live, Laugh, Love ja sen sellaista ympäripyöreää.
-
Niin kauan kuin saan elää fyysisesti terveenä
mun läheiset ympärillä,
niin pieni tylsistyminen tai koti-ikävä tai
pilkistävät ikääntymisen merkit eivät saa
painaa mieltä matalaksi.
-
-
Jos self-care metodeista puhutaan, niin olen panostanut luonnonkosmetiikkaan. Esim. arganöljyeliksiiri, Nurmen sitruunaruoho-
palashampoo sekä hiilisaippua ovat semmoisia mitä ilman en tahdo olla.
 Suitsukkeet ovat päivittäisessä käytössä.
Kesäaikaan kynttilät sekä eteeriset öljyt ovat olleet sivussa.
Sen sijaan olen ilahduttanut itseäni leikkokukilla,
sillä meidän lähikaupasta niitä saa alle 2€/kimppu.
-
-
-

Viime aikoina osittain ihan tylsyyttäni olen panostanut
aika paljon mun vaatekaapin sisältöön.
Paketin odottaminen lienee nykyisin yksi elämän suurimpia iloja :D
-
Materialistista sekä epäekologista I know, toisaalta.
Jos se kohottaa mielialaa, tavarat ovat oikeasti käytössä vuosikausia,
ja siihen on varaa, niin why not?
Edelleen rakastan sitä että mulla on varaa valita jokapäiväinen asuni.
Niin kovasti olen fiilispukeutuja,
ja mun ulkokuori heijastuu mun sisimpään ja toisinpäin.
Puhumattakaan aistiherkkyyksistä.
Kelejä ja fiiliksiä on joka lähtöön ja
mun olo on hyvä vain silloin kun olen varautunut kaikkiin
skenaarioihin.
:D
-
-
Eilen täällä Tallinnassa alkoi sataa, ja sitä on jatkunut tähän iltaan asti.
Yöllä oli ihanaa kuunnella sateen ropinaa ja leikkiä että
on jo syksy.
Hmm, elokuu ja pimeät lämpöiset loppukesän yöt eivät ole enää kaukana.
🧡
En malta odottaa tutustumista syksyiseen Tallinnaan.
-
Kaikki me täältä kuihdutaan pois,
jotta uutta mahtuu tilalle.
Meidän ikiomissa käsissä on ne avaimet,
miten me käytettävissä olevan ajan elämme.
Murehtien sitä mitä ei ole, vai
nauttien siitä kaikesta mitä meillä on?
-
💀







perjantai 5. kesäkuuta 2020

Witchy Travelling Box


Minua on aina kiinnostanut miniasiat.
Normaalia huomattavasti pienemmät käyttöesineet
yms.
Lapsena olisin tahtonut sienen mallisen minitalon :D
Ehkä olen todella ollut maahinen edellisessä elämässä.
-
-
No kuitenkin, Pinterestiä joka-iltaisen tapani mukaan
selatessani törmäsin wiccojen
mini-alttareihin.
Minusta siellä oli viehättävästi toteutettu etenkin
semmoiset tosi vaatimattomat matkakitit
esim. pienen pieneen peltirasiaan josta löytyi
sammalta, kynttilä, raapaisupinta sekä tulitikku sekä ehkä yksi
kivi tai riimu.
-
-
Oman sielun hoitaminen sekä hyvinvoinnin
harjoittaminen ei ole eikä koskaan saisi olla mitään kilpavarustelua
eikä se vaadi juurikaan maallista mammonaa.

Oma mielikuvitus sekä luovuuteen satsaaminen
vie pitkälle.
-
-
Minä tein oman matkaboxin
ajatellen sitä, mitä juuri minä
kaipaan hiljaiseen meditointiin sekä maadoittumiseen.
Tässä hetkessä elämiseen.
-
-
Ostin täältä Tallinnasta askartelukaupasta vaatimattoman
puulaatikon joka on jaettu 9 osioon.
Maalasin laatikon ulkopinnat
Rustic Paintilla joka toi
laatikkoon eläväisen pinnan.
En kuitenkaan tykännyt punapuun sävystä ko. maalissa,
joten tupsuttelin päälle jo aiemmin Sinellistä hankkimaani
ruostemaalia.
Laatikon sisäpintaan tai pohjaan en tahtonut epätasaisuutta
joten ne on maalattu pelkästään ruostemaalilla
josta tulikin tosi kaunis punainen sävy maalipintaan.
Viimeistelin laatikon kaksisävyisillä taikahohdemaaleilla joita
niin ikään hieroin laatikon pintaan, että maalasin pienen
kuunsirpin laatikon kanteen.
-
-
Kävin Tallinnan Loitsukellerissä
hakemassa laatikkooni pienen kristallipallon joita olin siellä aiemmin ihaillut.
Päädyin kuitenkin laavalasiin.
Mustan Obsidiaani-pallon pinnasta
heijastunut hehku kerrassaan
sai minut ihastumaan.
-
-
Ostin myös muutaman paketin suitsukkeita
sekä pieniä mehiläisvahakynttilöitä.
Kotona jaoin suitsuketikun sekä yhden kynttilän kolmeen osaan,
jotta ne mahtuisivat matkaboxiin.
Kynttilöiden keskiosista vuolin sydämen esiin
mun lapinpuukolla.

Minulla oli muutama minimini
lasipullo tänne tuomissa vähäisissä
askartelutarpeissa.
 Pesin pullot ja tein niihin
seetripuu-, sekä kaneliöljyseoksen.
Näin saan reissuun tai luontoon lähtiessäni helposti mukaan
myös lempiöljyni.
-
-
Eräästä lokerosta löytyvät itse tekemäni riimut,
eräästä heiluri.
Matkaboxi on myös kätevä paikka säilyttää kiviä.
Sieltä ne ovat helposti ulottuvissa sekä
pölyltä turvassa.

Tahdon kerätä boxiin myös erilaisia asioita
kotimetsistä kun sinne taas pääsen.

Minä voin tuoda oman pienen maagisen maailmani,
metsänpeittoni myös tänne
Tallinnan vilskeeseen.
-
-
Harjoitatko sinä taikuutta?
Onko sinulla maagista matkasettiä ja jos on, niin kuulisin mielelläni lisää.
🖤








sunnuntai 3. toukokuuta 2020

She Loved Mysteries So Much That She Became One

Koko nimesi ja mistä se tulee?

Hanna Karoliina.
Molemmat etunimet ovat esiäitien nimiä.
Hanna isänisänäidin nimi,
Karoliina äidinisän isoäidin nimi.
Karoliina oli karjalaismummo,
ja Hannan hautakivessä 
lukee mun tyttönimeni kokonaisuudessaan.
Knut on ainut joka koskaan on kutsunut minua nimellä Hanna, en tiedä miksi.
-
Pituus?

177cm.
Olen pitkä nainen joskin nykypäivänä
näkee minua huomattavasti pidempiäkin ja usein!
-
Mitä katson TV.stä juuri nyt?

The Last Kingdomin 4.kautta.
Tykkään siitä että ko. sarja on reilusti fiktiota
historiallisin vivahtein.
-
Celebrity Crush?

Kyllä mä sanoisin että 
Youtuuberi It´s Black Friday
joskaan ei homolla tavalla.
Tämä nainen on rohkeasti ja ennakkoluulottomasti
  oma itsensä ja luo aitoudellaan sekä hyväntahtoisella
 luonteellaan paljon hyvää ja kaunista
maailmaan ja omaan yhteisöönsä.
Hieno nainen!
-
Haaveeni?

Road tripit,
Norjan vuonot,
Lofootit, Skotlanti, Irlanti.
Henkinen kasvu ja tasapaino.
 -
Puhelimen Taustakuva?

Öinen Vanalinn.
-
Pisin parisuhde?

Taivaantakojan kanssa vietetään 10-vuotispäivää
16.7.2020.
Se on samalla meidän kihlajaispäivä.
-
Silmien ja hiusten väri?

Kuulemma hunajanvaalea.
En ole värjännyt tukkaa 5. vuoteen.
Suunnittelen vaaleita raitoja tho.
Silmät ovat sinivihreät .
 -
Lempiruoka?

Mä voisin bbq-pizzaa syödä elämäni jokainen päivä.
-
Lempilaulaja- tai bändi?

Lempilaulaja lienee Gaahl.
Sen miehen ääni on maaginen.
-
Steelfest Open Air 2019
-
Lempibändien joukkoon
kuuluu jo toista vuosikymmentä
Kampfar sekä Moonsorrow.
Voisin nostaa tähän
 joukkoon myös Saorin sekä Wardrunan.

Enimmäkseen kuuntelen nykyään neofolkia.
Heldom ja Heilung kuuluu ihan lemppareihin.

Meillä on loistava JBL.n soundbar ja subbari olkkarissa,
vahva basso pääsee oikeuksiinsa konemusiikissa.
-
Lempileffa?

Tää on tylsimmistä tylsin kysymys!
 :D
Tuulen Viemää, 
Benjamin Buttonin Ihmeellinen Elämä.
Ekat Pirates of Caribbeanit.
-
Surullisin kuulemasi biisi?

Windirin Likbør.
Se kertoo tietynlaisesta kuoleman etiäisestä.
Tässä biisissä kuuluu myös vahvana toivo.
Ensisuudelma?
   
Englanninkielisessä leikkikoulussa vuotta nuorempi
jonne tais moiskauttaa pusun :D
-
 Oletko koskaan menettänyt ketään?

Ainakin yhden vauvan alun rv.13, 
isovanhemmat.
-
Horoskooppi?

Kaksonen/rotta.
Olen stereotyyppinen molempia.
-
 Paras juttu ikinä?

Musiikki ja luonto.
Rakas ihminen.
Mikään muu ei aiheuta yhtä vahvoja tuntoaistimuksia.
-
Surkein juttu ikinä?

Ihmiskunnan mädät omenat.
Itsekkyys, feikkaus, julmuus.
-
Kuinka monta lasta haluan?

Nämä eivät ole tahdon asioita.
Mulla on kaksi lasta.

Enempää en halua mutta migreenitaipumuksen vuoksi en saa enää e-pillereitä, muovia en kehooni halua jollei ole pakko ja minipillerit ovat saatanasta, joten :D
-
Lempilaji?

Paprikoista keltainen,
eläimistä metsäkauris,
ihmisistä Pohjois-Eurooppalainen,
liikunnallisista patikointi :D
-
Suurin pelko?

Tajunnan hämärtyminen.
Läheisten menetys.
-
Epäsuosittu mielipide?

Mielestäni eutanasian
 tulisi olla vakavin perustein laillinen
sivistysvaltioissa.
-
Syntymäkaupunki?

Hamina
-
Mikä inspiroi juuri nyt?

Okkultismi,
taivaankappaleet.
Murrettu oranssi.
Syksy.
-

-
Addiktio?

Kahvi, some, tuoksuöljyt, suitsukkeet.
-
Mitä odotat? 

Liikekannalle pääsyä.
Syksyä.
-
Unelmaduuni?

Oma
Okkultismiin ja magiaan painottuva 
vanhan tavaran kauppa.
Semmoinen seetripuun tuoksuinen
hämyinen puoti.
Antikvariaatti voisi olla hyvä
kakkosvaihtoehto.
-
Harrastukset?

Kirjoittaminen, valokuvaus, askartelu/DIY,
historiahöpöily.
 -
Biisi jota kuuntelet tällä hetkellä?

Ihan tällä sekunnilla Heilungin Lifalta joku.
Soittolista lähti kun valitsin
Heldomin uuden videon,
Sigran.
-
Milloin viimeksi olet itkenyt?

Toissa illalla vähän. 
Mun SSRI-lääkkeet on loppu :D
-






lauantai 2. toukokuuta 2020

Battle Hymns


Tanska valloitti Pohjois-Viron
1219.
Hieman aiemmin 
Liivinmaa
oli päätynyt saksalaisvallan alle.
Virolaisten kapinointiin kyllästyneenä
Tanska myi omat
alueensa Virossa
Saksalaiselle ritarikunnalle 1350.

Keskiajalta meillä toki täällä on upea
Hansa-kaupunki Rääveli,
Taani Linn joka tarkoittaa
tanskalaisten kaupunkia tai linnaa.

Tallinna on kuitenkin vain se kirkkain kruununjalokivi.
Pieniä timantteja löytyy edelleen
Ympäri Viroa maaseudun kätköistä.
-
-

Eräänä keväisenä keskiviikkona
me lähdettiin tutustumaan muutamaan
näistä timanteista.

Yleensä liikaa suunnittelemalla
ahdistun ja asiat menevät
happamaksi, joten
ihan siinä autossa
Taivaantakojaa odotellessa googlasin
ns. lyhyen ajomatkan ja pitkän ajomatkan vaihtoehdon
päiväretken kohteeksi.
Meille susirajalla asuneille
sata kilometriä juuri
missään tunnu, joten
päädyimme pitkän matkan retkikohteeseen,
Toolsen ritarilinnan raunioihin.
-
-
Tämä hurmaava linnanraunio sijaitsee aivan meren rannalla.
Se on rakennettu saksalaisen ritarikunnan toimesta keskiajalla
sataman, Rakveren kaupungin sekä teiden suojaksi.
-
-
Liivin sodan jälkeen linnaa
isännöivät ruotsalaiset,
kunnes lopullisesti raunioitui
Suuren Pohjan Sodan aikana
1700-luvun alussa.
-
-
Toolsen linna on Viron pohjoisin ritarilinna, ja
linnan infotauluista
Taivaantakoja lukikin, 
(sillä aikaa kun minä kaitsin Knutia ettei se tipu poteroon
sillä tässä linnassa ei ole minkäännäköisiä
myöhemmin rakennettuja turva-aitoja.)
-
-
että Toolsen linnasta on käyty aktiivisesti vaihtokauppaa
mm.suomalaisten kanssa suolasta, mausteista sekä viljasta.
-
-
Tämä hurmaava linnanraunio toi minulle
mieleen Turun Piispanlinnan
syrjäisen sijaintinsa ja
koskemattomuutensa vuoksi.
Täydellinen ihmismassoja
karttavan
introvertin päiväretkikohde.
-
-
Knutin kanssa nämä retkikohteet
ovat tosiaan tehokkaita, nopeita
täsmäiskuja joten
lähdimme
yhtä nopeasti kotimatkalle kuin
alunperin reissuunkin.
Oli jo iltapäivä eikä kukaan meistä
ollut syönyt vielä juuri aamupalaa kummempaa
joten Taivaantakoja ajoi Rakvereen
etsimään meille syötävää.

En ole ikinä lukenut tai kuullut Rakverestä
sanaakaan, joten yllätys oli siitä
huima että vastaan tuli
Porvoon vanhaa kaupunkia muistuttava
mukulakivien kuorruttama puutalomiljöö!
Ja mikä parasta, keskellä tätä kauneutta
kohosi giganttinen
tanskalaisten rakentama
linna suoraan 1200-luvulta!
Rakveren linna näytti hyvin majesteettiselta
iltapäivän auringossa
Viron lipun liehuessa ylväänä linnan tornista.
-
-
Rakveren alkuperäinen nimi Tarvanpää
tulee viroksi alkuhärkää tarkoittavasta sanasta `tarvas`.
Näin ollen kaupungin 700-vuotisjuhlia varten
linnaa vartioimaan pystytettiin
jättimäinen pronssinen
härkäpatsas.
-
-
Minä kävin kiipeämässä kukkulalle ja kurkin
linnan muureista sisäpihalle joka
nyt korona-aikaan oli suljettu.
-
-
Linnassa toimii museo ja linnanpihalta ilmeisesti löytyy kaikenlaista aktiviteettia!
Tänne on ihan ehdottomasti päästävä uudelleen
kun Covid19-rajoitukset
lieventyvät niin että museot aukeaa!
-
-
Nykyisen Rakveren lähellä sijaitsee myös
muita linnavuoria!
Arrrggghhh, tiedätte
mistä minut kesällä löytää sillä tällä
reissulla ei ollut aikaa enää lähteä
muinaislinnan valloitukseen.
-
-
Olisi hauskaa tutustua näihin timantteihin
samanhenkisten ystävien kanssa.

Jos kaipaat vapaa-ajaltasi muuta
kuin sotamaalaukset poskilla
linnavuorelle kapuamista,
niin Rakverestä näytti löytyvän oikein 
näpsäkän oloinen kylpylähotelli
ja kaunis, moderni keskusta
ja kauppakeskus muotiliikkeineen.
Vain 100km Tallinnasta
Narvan maantietä itään.
-


-



tiistai 21. huhtikuuta 2020

Kivimagiaa

Kun minun varsinainen kotini vaihtui tänne Tallinnaan,
koin tarvetta uusiutua.
Jatkossa en voisi ammentaa
voimaa kotimaan korpimetsistä
tai kuulumisen tunteesta samalla tavoin kuin ennen.
-
Mun lempireitti kotoa Vanalinnaan, Luise tänav. 
 -
Mä uskon että moni henkisen polkunsa
Suomen luontoon, muinaisiin jumaliin
 ja juuriinsa pohjaava
ymmärtää mitä tarkoitan.
-
Kuvat ovat omiani. Ilman leimaa koska why not.

 -
Nyt olemme toisten maaperällä.
Melkein kuin kotona, mutta ei kuitenkaan. 
Olen muukalainen enkä halua tai voi tulla tänne olettaen
 että henkisyys löytyy tästä ympäristöstä itselleni samalla tavoin.
-

 -
Luonnollinen jatkumo mun polulla oli
kiinnostuminen
 kivimagiasta.
Pystyn nimittäin maadoittumaan kivien avulla myös urbaanissa ympäristössä.
Tuntoaisti on mulla luontaisesti yliherkkä,
ja minuun on aina vaikuttanut voimakkaasti kiven
voima, sekä lämpö tai sitten viileys.
-

Lapsena mulla oli tapana tehdä
  eväsleipä ja kiivetä maantien varren suurelle
 siirtolohkareelle seuraamaan autoliikennettä 
Haminan ja Taavetin välisellä pienellä maantiellä.
Vierailtiin sukulaisten mukana Kotkan ja Haminan 
saaristossa paljon, ja saatoin viettää tuntikausia istumalla
rantakalliolla.

Isänäiti oli semmoinen, joka nautti kivien keräämisestä
 ja yhdessä me tehtiin niistä taidetta. 
Me tehtiin kimalleliimalla pahviin tai vaneriin liimaamalla kivitauluja.
Eikä tämä ollut mikään lasten ajanviete vaan mummu teki niitä muutenkin,
ja tosi hienoja!
Kivet oli ihan kotimaan luonnosta tyyliin katinkultaa
 mutta voi että niitä oli jännää etsiä.
Tuliaisiksi reissulta veinkin mummulle milloin
 rantakiviä milloin koristepullollisen hiekkaa
Teneriffan Teideltä.
Me käytiin luokkaretkellä Ylämaan jalokivimuseossa
ja se on yksi mun lapsuuden hyvistä muistoista.
Tahtoisin uudelleen!

Aikuisena sitten nämä omat seikkailut
kalliomaalauksille, riimu,- sekä kuppikiville
ovat olleet tosi tärkeä ja rakas harrastus.
Aina kun vierailen jossain tämmöisessä merkityksellisessä
paikassa, oli se sitten muinaisjäännös
tai ihan vaan itselle mieluisa paikka,
lasken kämmenen kiveä vasten ja ihan silmät kiinni
hetken mietin miltä musta tuntuu ja mitä se tunne mulle kertoo.
-
Viikinkien venehaudalla Ruotsissa
-
Mä liikutuin kyyneliin kun
iskä toi mulle Lofooteilta
meriveden hiomia rantakiviä.
Jotenkin kaunis ele ♥
Lofooteille matkaaminen on mun tulevaisuuden haave,
ja niin kauan kun se ei toteudu, mulla on jo
palanen sieltä itsellä.
-

-
Kivet vasemmalta alkaen:

(Enkeli) Aura kvartsi :
Todellinen platinan ja kirkkaan kvartsin liitto.
Auttaa käyttäjäänsä parantumaan sekä
virittäytymään henkiseen työskentelyyn.

Tangeriini kvartsi:
Saa värinsä rautaoksidista.
Vapauttaa lapsenmielisyyden käyttäjässään.
Auttaa käyttäjäänsä erityisesti henkisen trauman jälkeen.
Se nostaa sielusi värähtelyn positiiviselle tasolle, ja todistaa
että hyvyys vetää puoleensa.
Edesauttaa intohimoa sekä seksuaalista vetovoimaa.
 ♥

Ametisti:
Tasapainottava.
Auttaa pääkipuun.
 Edesauttaa löytämään yhteyden sieluihisi.
Erinomainen meditaatiokivi.
Suojaa pahoilta unilta, rauhoittaa yöunta.

Savukvartsi:
Auttaa juurettomuuden tunteeseen.
Käytetään onnenkivenä mm. muuttaessa vieraaseen maahan.
Maadoittava kivi.
Hajottaa sekä purkaa negatiivisuutta.
Voimistaa eloonjäämisvaistoa.
-
Nämä korukivet eivät niinkään ole olleet mulle merkityksellisiä
aiemmin.
Vierastan chakroja
 ynnä muuta, ja oon
jotenkin mieltänyt aiemmin korukivillä leikkimisen
new-agehömpäksi
tai joksikin wiccailuksi mihin
mä en halua osaa tai arpaa.
"Kuka tahtoo kantaa kiviä hyllyyn pölyttymään"
mietti hän.
 -
-
Orastava kiinnostus aikuisiällä korukiviin heräsi jo muutama
vuosi sitten Tampereen Vapriikin
kivinäyttelyssä johon päädyimme
Birckala-näyttelyn
ansiosta,
mutta viimeinen naula mun kiviin
hörähtämisen arkkuun oli viime talvinen
vierailu Tallinnan vanhassa kaupungissa
sijaitsevaan
Loitsu Kelleriin!
Mikä maaginen puoti,
minne menin suitsukkeita ostamaan ja
päädyin hotellille takaisin mun ensimmäisten
korukivien kanssa.
-
Tämä on Tangeriini kvartsi, joka on saanut värinsä rautaoksidista.

 -
Tai no ensimmäisten ja ensimmäisten.
Mun alkuperäisessä vihkisormuksessa on ametisti,
ja teininä mulla oli laivalta ostetut mustat ja valkoiset kivirannekorut.
Veikkaan että lumikvartsi ja turmaliini.
On mulla lumikvartsinen Astuvansalmen
Artemis-riipus ostettuna
Merimuseosta, Kalevala Korun kolttakoru Onyxillä yms.

Mutta tämmöiset "jonninjoutavat pölynkerääjät"!
Mutta...ensinnäkin,
näitä kiviä on ihana katsella eri valoissa!
Esteettisesti mua viehättää rosoiset käsittelemättömät
kivenpalat tai pilarit,
korumateriaalina ihoa vasten sen sijaan sileät kivet.
Kiviä voi tosiaan hyödyntää korumateriaaleina nyt kun itse
teen osan koruistani. Mieli tekee askarrella aina jos sopivaa luonnomateriaalia
ilmaantuu.
Uuden elämäntilanteen myötä mulla on ollut aikaa kuunnella itseäni, 
ja miettiä luonnollisia rauhoittumis- sekä
keskittymiskeinoja.
Kiven voima on minussa edelleen vahva ja viileä
sileä vuorikristalli rauhoittaakin
mun hermoja mun kämmenellä levätessä enempi
kuin jotkut opioidit.
Kivien merkityksiä on myös mielenkiintoista lukea,
vaikka uskon että ne merkitsevät
eri asioita kullekin.

Ostan mun kivet fiilispohjalta etukäteen miettimättä.
Oston jälkeen on siis hauskaa tutkia
minkälaiset kivet mua veti puoleensa tällä kertaa.
-
Kvartsi- ja turmaliinirannekorut

-
Mun suitsukkeet olivat loppumassa,
ja vastuullisesti pandemian huomioiden
tilasin Loitsu Kellerin nettikaupasta
lisää niitä. Tietysti selasin kivivalikoiman
lävitse ja mukaan ostoksiin tarttui
kaksi kivirannekorua, sekä
reiällinen savukvartsi jonka ehkä liitän mun
Astuvansalmelta löytämiin pieniin luihin riipuksen
muodossa.
Kunhan ne luut saan käsiini toisesta kodista.
Soittivat kuitenkin mulle Loitsu Kelleristä
jotta ilman virolaista mobiilipuh.numeroa
niitä ei voida postittaa
(Omniva-automaattiin).
Sanoin että no prob. mä voin
tulla ne hakemaan jos ootte auki.
-

-
Yritys hyvä siis välttää kotoa poistumista,
toisaalta pääsin tekemään lenkin samalla 3km suuntaansa
ja nauttimaan keväisestä auringonpaisteesta.
Tänään tuntui että Tallinna hymyili
minulle ja otti avosylin vastaan.
Ilma oli lempeä, autot antoivat tietä ja 
maisemat tarjosivat parastaan.
Täytyy kyllä sanoa että tämmöinen väliaikainen turistikato
tekee Tallinnasta viihtyisämmän.
Ymmärränhän minä ettei se saa jatkua.
Nyt jo vanhassa kaupungissa
vastaan tuli monta tyhjää liiketilaa. 

Nyt olen poltellut suitsukkeita sydämeni kyllyydestä.
Hamstrasin mun tuoksurakkautta seetripuuta,
mutta myös uutta tuoksua otin testiin kuten
Appelsiinivanilja, kookos sekä
sitruunaheinä.
-
-
Tosiaan mun "alttari"
 mitä kutsun tässä ees semmoiseksi jotta ymmärrätte pöydän tarkoituksen, ei oo mikään 
wicca-athame-oltava-2cm-pöydän-reunasta-vasemmalle-
viritelma, vaan ihan mun henk.koht. muuttuva kokoelma mulle merkityksellisiä
maagisia juttuja.
Havaitsin silti että oon kerännyt tiedostamatta eri elementit
yhteen.

Maa:
Eläimen sarvi, kivet, kasvit
Tuli:
Suitsuke sekä tuikku, tulitikut
Ilma:
Suitsukkeen savu sekä sulka
Vesi:
Tuoksuöljyvesi jota kuumennan
messinkipadassa.

Muuta huomionarvoista;

Menneisyys:
Kuvat edesmenneistä,
shamaanirumpu
Mamin pitsiliina

Nykyisyys:
Energialamppukello

Tulevaisuus:
Tarotit,
Riimut
Kristallipallo

Oho :D