tiistai 24. maaliskuuta 2015

La Danse Macabre



Edelliseen aiheeseeni viitaten luonnollinen jatkumo.

Oman aikansa rajallisuuden kohtaaminen. Kun kuolema käy kylässä, muttei vie vielä mukanaan.

Itseasiassa jokapäiväinen arkemmehan on loppujen lopuksi vain tanssia kuoleman kanssa.

Hugo Simberg:Garden of death-photo by Google

Rajakokemus voi jättää ihmisen katkeroituneeksi, masentuneeksi, oman mielensä hukanneeksi.

Toiset se vammauttaa pysyvästi.

Toisilla se saa aikaan henkisen heräämisen.

Toiset tarttuvat kynsillä ja hampailla elämään.

Elämään tarttumisen voi tehdä paniikinomaisesti,
tai sitten kaikessa rauhassa.

Olkoon kuinka vain,  usein kuoleman kohtaaminen  muuttaa ihmisen elämän jollakin tavalla pysyvästi.

Minä koin heräämisen horroksesta.

Heräsin siihen todellisuuteen, mitä tahdon elämäni aikana nähdä, kokea ja saavuttaa.
Kuka minä olen, miten voin kehittää itseäni, ja millaiseksi en koskaan tule.
Itseni ja rajallisuuteni hyväksyminen on ollut tärkein oppi.


Soulreaper, Dissection: Storm of the lights bane


Muistan sen aina katsoessani kehostani löytyvää muistutusta.

Kyllä leikkausarvetkin aiheesta muistuttaa mutta tahdoin ikuistaa aiheen ehkä hieman runollisemmin.

Olen silloin tällöin ( lähinnä vanhemmalta väeltä työmaailmassa) kuullut kommenttia aiheen irvokkuudesta.

Tämä mielestäni kuvaa hyvin nykypäivän ihmisten illuusiota ikuisesta (omasta) elämästään.
Kuinka kuolema on muka ruma, piiloon kätkettävä asia.

Mielestäni tiimalasia käsissään kuljettava kuolema on mitä kaunein ylistys elämälle.
Symboloihan tiimalasi sitä, että kuolema antoi uuden mahdollisuuden elämään.

Käytä jäljellä oleva aikasi hyvin ja nauti elämästä.
Se ei jatku ikuisesti.




***

Indication to my latest subject, I think that this is a natural continuum.

When you face the fact that your time in life is limited.

After all, our everyday life is just dancing with death.

When death comes to visit you, but does not take you, yet.

Border line experience can leave you bitter, depressed, even handicapped.
You can lose your mind and yourself.

Others grab life with all they got.
( So sorry for the rally england :)

How ever, it will most probably change your life for good.

I woke up of somekind of lethargy.

I do not want ever to lose this memory of my meeting with death.
So I got a reminder to my body.

Ofcourse I have the surgery scars, but I think that tattoo might be a bit more poetry way to immortalize my experience.

I had my share of comments about the subject and how macabre my tattoo is, but I think that it´s just a silly reminder, how some people (mostly older one) think that they are immortal.

Haha.

Soulreaper with an hour glass is a symbol of another chance.

Enjoy your life now, it won´t last foreve.

2 kommenttia:

  1. Kovin mielenkiintoinen blogi. Tuo tausta on upea!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tää on tämmöinen sekametelisoppa mun elämää koskettavista aiheista. Sun blogisi oli mulle ehdottomasti inspiraation lähde, ja toi uskallusta raottaa verhoa meidänkin perheen elämään. Mukavaa että kävit lukemassa :)

      Poista