torstai 10. syyskuuta 2015

Historian lehtien havinaa



Maailmalla soditaan. 
Toisaalla vallan, toisaalla uskonnon nimissä.
Ihmisten perusoikeuksia poljetaan ja pieni ihminen tuntuu olevan roskan arvoinen.
Näinä aikoina on hyvä kääntää katse menneisyyteen.
Emme mekään elä lintukodossa.
Historiaan ei tarvitse sukeltaa kovinkaan kauas huomatakseen, kuinka hauraalla pohjalla kansakuntamme vapaus sekä kansallinen identiteettiimme oikeasti onkaan.


Vuosia sitten Taivaantakoja toi minulle lahjaksi muutaman kirjan, jotka hän oli löytänyt eräästä
1800-lukuisesta koulurakennuksesta sahanpurujen seasta.
Kirjat olivat päätymässä purujen seassa imuriin ja sitä myötä  rakennusjätteisiin.
Onneksi Taivaantakoja tiesi että ne kiinnostavat minua suunnattomasti.
Nämä kirjat on painettu vuosina 1913, 1901 sekä 1896.

Suomi eli tällöin Venäjän vallan alla autonomisena suurruhtinaskuntana.
Kansamme identiteettiä sekä olemassaoloa selvästi väheksyttiin ja pyyhittiin olemattomiin painetussa sanassa.
Yllä oleva opus esittelee Äiti Venäjää laajasti, mutta maininnat Suomen suurruhtinaskunnasta jäävät karttaan, jossa esitellään Venäjän vallan alla asuvia eri kansoja.
Kirja on painettu Helsingissä.
Tämä tekee Suomen ohittamisesta ko.kirjassa hyvin surullisen seikan.

Suomensukuiset on kartassa merkitty sivuttaisviivoilla, kuten suomalaislappalaiset sekä samojedit.

Ymmärrettävistä syistä olen kuitenkin aina tuntenut läheistä yhteyttä nykyisen Venäjän vallan alla oleviin alueisiin.
Siellä isovanhempieni kanssa matkailleena ymmärrän ja arvostan tämän kyseisen käsittämättömän laajan alueen eri kansojen historiaa, kulttuuria sekä muinaisia tapoja.

Oma sukuni äidin puolelta on lähtöisin Karjalan Jääskestä.
Isoisäni lähti evakkoon perheensä mukana Viipurista ollessaan alle kymmenen vuoden ikäinen.
Jättäen kotikaupunkinsa taakseen koko loppuiäkseen.

Kuva: Jääski-Seuran kotisivut

Jääski-seuran sivuilla kerrotaan:


"Jääski oli kaksijakoinen pitäjä luovutetun Karjalan alueella, Vuoksen yläjuoksun varrella, nykyisen Imatran ja Joutsenon kohdalla. Jääsken nimi tulee esiin jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa 1323.
Pinta-ala oli 400 km2, josta peltoa 8000 ha, niittyä 300 ha ja kasvitarhoja 40-50 ha.
Asukkaita vuonna 1939 oli 20 800, joten Jääski oli väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin maalaiskunta. Pitäjässä oli 60 kylää ja 18 kansakoulua.

 Talvisota päättyi 13.3.1940. Moskovan rauhassa Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Kannaksen mukana Karjalan pääkaupungin Viipurin ja Laatokan Karjalan sekä vuokraamaan Hangon ympäristöineen. Suomi luovutti paljon enemmän alueita kuin Neuvostoliitto oli sotatoimin kyennyt valloittamaan. Kaikki asukkaat jättivät kotinsa ja siirtyivät jäljelle jääneen Suomen uuden rajan länsipuolelle.

 Rajanvedossa v.1940 jäi 15 % Jääsken pinta-alasta Suomen puolelle. Kunnalla ei kuitenkaan ollut sotien jälkeen elinmahdollisuuksia. Jääsken kunnan rahoilla pääosin perustettiin Imatran kauppala 1.1.1948. Jääsken kyliä oli Imatran ohella myös nykyisten Joutsenon ja Ruokolahden kuntien alueilla. 

 Jääsken kunnan asukkaat osoitettiin Kymenlaaksoon Anjalan, Elimäen ja Kuusankosken kuntiin. Monet Jääsken pitäjän asukkaat muuttivat Imatralle, joka oli lähinnä menetettyä kotia. Tuli tunne, että ”ollaa melkei koton”.

 Oma sukuni päätyi Kymenlaaksoon.
Sukuani asuu edelleen myös Etelä-Karjalassa, mm. Imatralla.
Lähtökohdistani muistutuksena ihossani on kilpitatuointi, jota ympäröi Jääsken vaakunaa kunnioittaen viljanjyvät.

Venäjän Valtakunnan kartta vuodelta 1913.

Kirjan mukana oli myös liki täydellisessä kunnossa oleva kartta.
Tämä odottaa kehystämistään seuraavana.
Kartta tulee ehdottomasti saamaan paikkansa seinältä.

Suomen autonominen suurruhtinaskunta

Kouluissa opiskeltiin myös ruotsia.


Mama puhuu venäjää hyvin. Itselläni venäjän kielen opiskelu on jäänyt kauppiksen pari kuukautta kestäneeseen kurssiin, jossa opeteltiin kyrilliset aakkoset sekä häthätää ne satamiljoonaa erilaista s-kirjainta, jotka ko. aakkosissa esiintyy.





Allekirjoittanut on viettänyt pari viime päivää käpertyneenä sohvan nurkkaan syysflunssan kourissa.
Elämä ehkä voittaa taasen :`)

 Kuumelääkettä isoäidin muinoin venäjänmaalta tuomasta tsaikka-lasista <3
I just adore russian folk music.

***
Several years ago Skyforger gave me few over hundred years old schoolbooks as a present.
He worked one summer in a school which was under renovation.
Books almost ended to a vacuum and away with the trash. Gone forever.
Luckily Skyforger knew that I would be intrested having them.
He found these books buried by sawdust, long forgotten.
They tell much about our nations history.
 Being a part of Russia till year 1917, when Finland became independent.
Our land was totally ignored on schoolbooks, even when the books were printed at Helsinki (our current capital).
That is kinda sad.
So, not very long ago we were fighting for our land and the right of being finnish.
My family from my mothers side is from Karelia, county of Jääski.
85% of Jääski is not a part of Finland anymore, cause we lost most of the original Karelia to Russia after Winter war.
I have travelled in Russia with my grandparends, and I have the ability to see the beauty of Russia too. It´s different tribes and fascinating history. 
Old ways.
As a fact, we as finns are forever bound together some way with mother Russia, even if we would try to pretend something else.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti