tiistai 29. syyskuuta 2015

Saatanan hyvä levy

~Dimmu Borgir: Abrahadabra (2010)~

"When the world is turning
You'll find your true nature
When the first is last and the last is first
You'll be where you choose to be
Forgive we shall not
Forget we shall not
Fire is with or against you
And so it burns"

Muistan kun kyseinen albumi ilmestyi, ja kuinka irvistelin Gatewaysin naisvokalistin äänelle.
Jos nainen vetää vokaaleja metallibiisiin sen täytyy tietää mitä tekee. 
Nykyisin kuuntelen kappaleesta edelleen mielellään orchestral-version.
Tällöin 2010 kuuntelimme albumin pariin otteeseen läpi sen jälkeen levyn vaipuen unhon alhoon, vähän että no jåå.

Toissa kesänä kuulin Dimmun ensimmäistä kertaa livenä Tuskassa.
Taivaantakoja tiesi mitä odottaa, onhan hän todistanut Dimmun Wackenissa 2007.
Auringonpistoksen itselleni aiheuttamasta kuvotuksesta huolimatta liveveto oli yksiä parhaista mitä olen kokenut miltään bändiltä.
( Syvimmät anteeksipyyntöni kännykkäni kuvanlaadusta, mutta järkkärin vienti on kiellettyä melkein kaikilla festareilla, paitsi Steelfestissä :p )
~
Tuska 2014

~
Pari kuukautta sitten Taivaantakoja tilasi Abrahadabran Empiltä, jolloin Deluxe editionin sai omaksi alle kympillä.
Hiljattain albumi päätyi viimein autosoittimeen.
Tällai muodikkaasti ihan "hieman" myöhään heränneenä totesin, että hei täähän on ihan saatanan hyvä levy.
Livenä Shagrath veti itse myös naisvokalistin osuudet Gatewaysistä, ja näin minun ultimate-inhokki sai täysin erilaisen sävyn kuulostaen kertakaikkisen fantastiselta.
Kaikenkaikkiaan kyseinen albumi heräsi eloon ja vierimään mieleni sopukoihin vasta livekeikan jälkeen.
 Abrahadabra taitaa olla kaikista Dimmun dissatuista levyistä se eniten parjattu.
 Encyclopaedia Metallumin käyttäjien levyarvosteluissa prosentiksi on kohonnut 48.
Sen vuoksi olenkin erilainen entinen nuori ja heitän vastalauseen.
Lisää uutta Dimmua minulle kiitos! 

Itse fyysinen albumi sitten.
Hmm, toivoisin että kaikki albuminkannet olisivat näin vaivalla toteutettuja, vaikkakin pahvikotelokannet ovat tosi herkkiä menemään rikki ja näin ollen mielellään eivät kulje auton ja kodin väliä edestakaisin.
Miulla kulkee jatkuvasti laukussa 1-5 levyä mukana.
~

 


Ymmärrän kyllä pienessä mielessäni sen tosiasian etteivät muut kuin mainstreambändit pysty laittamaan albumin fyysiseen olomuotoon kovin suuria summia.

Samaltahan se kuulostaa kuitenkin.

~

Eilen posti toi muutaman uuden levyn meidän levyhyllyyn:

Dimmu Borgir: Stormblåst
Kampfar: Heimgang
Satyricon: Volcano
Satyricon: Now, Diabolical

Eli rutosti norjalaista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti