torstai 22. lokakuuta 2015

Freaky just got fabulous

Minulle musiikki on tunne. Se on myös minulle muisto.
Keino paeta todellisuutta.
Keino palata todellisuuteen.
Musiikki saattoi minut ja rakkaani yhteen.
Se on myös meidät yhdessä pitävä voima, yhteinen intohimo ja harrastus.

Valtaosa kuuntelemastani musiikista on metallia, folkmusiikkia, klassista, countrya tai niiden johdannaisia.
( Johdannaisiin luen Rautavaaran Tapsan, Sielun Veljet, Viikatteen esim.) 
Tämä ei kuitenkaan näivetä aivotoimintaani löytämästä kauniita melodioita tai päässä junnaavia aivomatoja liki jokaisesta musiikkigenrestä.
Miun mielestä jämähtäminen tiettyyn kategoriaan tekee ihmisestä hieman yksinkertaisen.
Tää pätee noin niinkuin yleismaallisesti monessakin elämän osa-alueessa :D

 Rakastan mm. marssitahtia sekä kuorolaulua. Mies- sekä lapsikuoroja pääasiassa.
Jonkin verran kuuntelen elokuva- sekä pelimusiikkia.
Musiikkigenrejä joita en lainkaan kuutelisi ei ole kovin montaa.
r&b, gospel, soul sekä blues lienee kuitenkin tällaisia.

Listasin muutamia todellisia kummajaisia soittolistoiltani.
Onhan meneillään muutenkin varsin erilainen aikakausi myös livemusiikin suhteen.
Viime viikonloppuna kävimme teknokeikalla ja seuraavana on luvassa klassista musiikkia. 

So, enjoy the madness.
~
Akustisen kitaran soundi ko. biisissä on mielettömän koukuttava :)



2000-luvun puolenvälin bilevuodet muistuu mieleen  ja laittaa hymyilemään Basshunteria kuullessa.


Sekä mie että Taivaantakoja tykätään 69 eyesista!
Käytiin jopa keikalla taannoin.
 Mr.Mojo Risin. Do I need to say more?


Kiitos ja kunnia isoisoisälle joka lepää sankarihaudassaan.


Thanks to my beautiful daughter. I love it!
(This is obviously her ringtone when she calls me)

"Freaky just got fabulous
Everybody wants a piece of you
The stars all smile, Let's be realistic
Most characteristic, Most hippin' horrific.
A sinistre style, Mystery with a smile
You're drop dead gorgeous."
~

 We´ve got spirits, how `bout you?


Oh  f*ck what did I just do xD
***

To me music is a feeling. It is a memory.
Music is the way to escape the reality.
Music is also the boost back to reality.
It was the force that brought me and my loved one together.
Music is still our shared passion and hobby.

Sometimes my playlists include some weird stuff.
The fact that I mostly enjoy metal, folk, coyntry or classical music do not stop me to enjoy these oddities.

So cause we were recently listening some  (heavy)technomusic live and are going to a philharmonic orchestra consert next weekend I thought that this is a proper time to release these :D

2 kommenttia:

  1. Ihanaa aina kuulla kun muutkin ihmiset astuu mielellään genrerajojen yli :) Me kun viimeksi käytiin Helsingissä, niin se illan musarepertuaari oli kyllä jotain sellasta mitä ei yleensä tapahdu kuin mun Spotify-soittolistoilla :D Yleensä ei siis tuu yhden illan aikana ulkona ollessa kuunneltua Antti Tuiskua, bläkkistä ja electro swingiä. Mun mies on mua suppeempi (se esim. vihaa Kätilöitä, mitä ihmettä x)), mutta sit taas toisaalta se on tutustuttanut mut sellasiin genreihin ja artisteihin mihin tuskin muuten olisin tutustunut. Mahtipontiset marssit ja kuorot uppoo muhunkin, se on yksi niistä syistä miksi tykkään valtavasti Sabatonista :) Ja mulla saattaa biiseihin tulla instant rakastuminen samankaltaisista jutuista kuin tuo sun Pauli Hanhiniemi -juttu. Vaikka joku uskomaton bassoraita jossain välissä.

    VastaaPoista
  2. Miulla oli tämä postaus suunnitelmissa kaauan aikaa, mutta tosiaan kun luin sinun Tuisku-postauksen muistin aiheen ja viimein postasin. Minähän en koskaan ole ollut mikään nk. metallisti, ennemmin historia-nörtti ja kotimaamme luonnon/kulttuurin ystävä :D Rakkaus folkmusiikkiin on elänyt lapsesta asti. 13-vuotiaasta metallimusiikki tuli kuvioihin, unohtui jossain vaiheessa hyväksi toviksi (Nightwishiä lukuunottamatta). Kuitenkin palattuani kuoleman rajamailta tein toipumista syventyen uudelleen synkempiin säveliin sekä lyriikoihin saaden niistä voimaa nousta tuhkasta kuin feenikslintu konsanaan. Tällöin löysin folkmetallin genrenä. Ilman musiikkia ei olisi minua nykyisessä muodossani, täysin omana itsenäni joka vieläpä viihtyy omissa nahoissaan kohtuu hyvin. Omissa nahoissa viihtyminen ei oo ikinä ollut minulle todellakaan itsestäänselvyys. Kyl se niin on jotta monet genret täydentää toisiaan, jotenkin sinfoninen metallikin aukeaa eri tavalla kun kuuli sitä sinfoniaorkesteria sellaisenaan :)

    VastaaPoista