tiistai 15. joulukuuta 2015

Piparkakkutalo




 Harva jouluperinne lapsuudestani on kulkenut kanssani näihin päiviin. Piparkakkutalo on kuitenkin eräs semmoinen.



Olen opetellut talon tekemisen niin sanotusti vaikeimman kautta, sillä aiempina kuutena vuonna olen tehnyt Muumitalon.
Jokainen alaan perehtynyt tietää korkeaseinäisen Muumitalon haasteet niin piparimassan suorana pysymisen kuin sokerilla liimaamisen suhteen.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla ns. "helpompaa" versiota, eli perinteistä pikkumökkiä.
Random kaavat printtasin netistä.
Helppo se olisi ollutkin ellei puhelimeni olisi sattunut soimaan kriittisessä paikassa.
Aina avulias Taivaantakoja viritti Skypepuhelun liesituulettimen päälle liimaillessani seiniä. Semmoinen muuttuva tekijä vaan jäi huomaamatta, että puhelin kaatui ja liki löysi tiensä pään kuumalla paistinpannulla.

Tyttären tekemä tonttu vartioi tupaansa.

Episodi aiheutti hivenen vinon kattorakenteen ja yhden palovamman.
Kuitenkin oon käsittänyt että piparimökkiä tehdessä jokin kämmäys on ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Ainankin mun kohdalla :D

Ensimmäistä kertaa mökki on saanut myös ikkunalasin liivatelehdestä sekä valaistuksen ledkynttilästä.

Clasulta löytyi käsittämättömän käteviä sekä aidon näköisiä ledkynttilöitä.
(Näkyy postauksen ensimmäisessä kuvassa).
Kynttilöissä on kahden vuoden takuu, ajastin joka sytyttää kynttilän hämärän tullen kuudeksi tunniksi aina uudestaan ja uudestaan.
Tottakai aito tuli on kauniimpi.
Autistisen lapsen ja hajamielisten aikuisten takia nää ovat kuitenkin paljon turvallisempi vaihtoehto.
 


Kummituspuu sai koristeekseen pienet tiu´ut.


... loppukevennyksenä muisto tämän vuoden "joulu"askarteluista...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti