perjantai 12. helmikuuta 2016

Varjo Valolta Suojelee

Ihmisenä joka luottaa vahvasti omaan intuitioon,
 tänään on ollut taas semmoinen päivä.

Ei usein, ei edes kuukausittain mutta silti säännöllisen epäsäännöllisesti on päiviä jolloin säpsähtelen alituisesti sekä tunnen levottomuutta.
Se tunne kun joku vilahtaa silmäkulmassa, ikkunassa tai heijastuksena taulun lasipinnassa. 
Tästä syystä en pidä peilejä makuuhuoneessa. Nukkumaan käydessäni varmistan verhojen olevan kiinni sekä kaikkien ovien. Oli sitten kyseessä komeron, huoneen tai kaapin ovi.

Ei, en epäile potevani piilevää skitsofreniaa :D
Sen sijaan uskon omien energioideni olevan epätasapainossa ja luon näin ollen levotonta energiaa ympärilleni.

Tunne on ollut kautta aikojen ihmisille tuttu, mikä on luonut pohjaa erilaisille uskomuksille sekä tarinoille.

Läheisimpänä itselle uskomus apuolennoista, eläimistä tai hengistä, jotka kansanperinteen mukaan toimivat tietäjän tai shamaanin apuna.

Saamelaisella ja suomalaisella tietäjällä kuviteltu tai todellinen apueläin oli usein kaarne eli korppi (suomalaiselta nimeltään lievo, saamelaisella vuokko). Skandinaavien Odin-jumalalla, jota usein verrataan shamanistiseen tietäjään, oli apunaan kaksi korppia Hugin ja Munin; Ajatus ja Muisti).
 Apuolentoja ovat myös parat ja ihmisiä palvelevat tontut ja haltijat.
~

~
Toisen teorian mukaan kyseessä voi olla hyväntahtoiset kaitsijat tuonpuoleisesta tahi toisesta ulottuvuudesta.
Käsitys suojetusenkelistä iskostetaan valtaosan tapakristittyjen tajuntaan jo äidinmaidossa.
 Lastenpsykologian ja -psykiatrian, sekä erityisesti varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymysteorian näkökulmasta on myös esitetty eräitä tulkintoja suojelusenkeleistä. Muun muassa Lieberman ym.ovat esittäneet että suojelusenkelin hahmo edustaa sekä lapselle että myöhemmin aikuiselle sitä (jungilaisesti tulkiten arkkityyppistä) hoivan antajan, äidin ja isän tai muun tärkeän kiintymyssuhdeobjektin hahmoa joka suojaa, kantaa käsillään, pitää kädestä, ohjaa ja opastaa sekä erityisesti tyynnyttää lasta läheisyydellään ja sanoillaan emotionaalisesti haastavissa tilanteissa.


Eller..

Isolla alkukirjaimella kirjoitettu Kuolema on kuoleman henkilöitymä monissa elämää kuvaavissa mytologioissa. Kuolema on tällöin olento, joka vie ihmiseltä hengen tai vie ihmisen kuolleiden asuinsijoille.
~
~
 Viikatemies on länsimaissa yleisin kuoleman henkilöitymä. Se on luuranko, joka on pukeutunut tummaan kaapuun ja kantaa kädessään viikatetta. Viikate symboloi kuoleman valtaa, joka leikkaa elämän langan, kuolema niittää eläviä kuin viikate heinää, eikä elämä mahda mitään sille. Viikatemies pohjautuu kreikkalaisen mytologia mukaan Manalan lautturi Kharoniin, jolla taas on esikuvansa sumerilaisessa tarustossa.
Karjalaisilta ja muilta suomensukuisia kieliä puhuvilta tunnetaan kuoleman, mutta myös elämän henkilöitymänä sielulintu, joka tuo sielun syntymässä ja vie sen kuolemassa.

Kuolema voi myös ilmestyä pahantekijöille ja koputtaa tiimalasia. Se tarkoittaa sitä, että heillä on vielä aikaa korjata virheensä ja pelastaa sielunsa kadotukselta. Kuolemaa ei voi lahjoa eikä sitä voi paeta. Sitä vastaan ei missään nimessä kannata ryhtyä kapinoimaan, sillä se voi johtaa sielun kiduttamiseen tuonpuoleisessa.

~( For fuck´s sake, mitä pahaa mie nyt oon tehnyt?)

Tiimalasin lisäksi Kuolemalla on useissa tarinoissa korppi tai varis, nämä linnut ovat lähestyvän kuoleman vertauskuvia.

 Skandinavian mytologiassa Kuolema on jumalattaren muodossa;

 Hel on alamaailman eli Helheimin jumalatar. Hän on Lokin ja jättiläinen Angrboðan nuorin lapsi sekä Fenris-suden ja käärme Jörmungandr`n sisar.
Kun Odin sai tietää, että Lokilla on lapsia, hän karkotti heidät syrjäisiin paikkoihin. Helin Odin syöksi manalaan ja antoi hänelle tehtäväksi huolehtia kaikista vainajista, jotka olivat kuolleet tauteihin tai vanhuuteen.

Kristinuskon levitessä Skandinaviaan kristinuskon tuonpuoleinen alamaailma nimettiin Helin mukaan pohjoismaisissa kielissä (ruotsiksi ja norjaksi helvete, tanskaksi helvede, islanniksi helvíti ja suomeksi helvetti.


Olen kerran saanut varoituksen ja tämä muistuttaa minua elämän kallisarvoisuudesta.

Niin tai näin, tällaisina päivinä kiinnitän kaiken tarmoni ympäristön huomioimiseen sekä kuljen tavallaan jotain odottaen, tavallaan arastellen.

Omaa intuitiota kannattaa kuunnella.
Harvoin, mutta joskus sillä on tapana muuttaa elämän kulkusuuntaa peruuttamattomasti.

More cowbell!

Eddie! ( For some reason I chose Eddie-shirt for my son today to wear..)

***

This post is kinda hard to translate.
Sometimes there are days that I feel anxious.
Most logic explanation is that my own energy level is unbalanced ( propably because graveyard shifts at work that I had couple nights back).
 But this feeling has trought the times been an inspiration to so many tales and folklores that is purely fascinating.
And a bit scary.

I think that Iron Maiden can tell that feeling better than I ever can :D


(Tässä postauksessa on lainattu Wikipediaa sekä Googlea sumeilematta.)

3 kommenttia:

  1. Ahhh, I love "Fear of the dark" and "Dont´t fear the reaper" ...and Eddie of course! I hope you get your balance back, soon! When you go to Mühlheim next time, we make a cultural blogger meeting :D

    VastaaPoista
  2. Ok, we´ll do that :D We love to visit Germany, but which part of it, depents on the festivals. Black Troll seems to be "Darktroll"-festival now a days, and seems that my favorite band is the head-liner this year. Though Moonsorrow will make a homeland tour too :) I have never been at Wacken and I would love to go there some day.

    VastaaPoista
  3. Edit. Seems that Mülheim has two troll-festivals, Blacktroll at wintertime and Darktroll at spring?

    VastaaPoista