maanantai 23. toukokuuta 2016

Black Metal Litourgiya

Steelfest 2016, päivä 2.
~
Tähän kärkeen festien omalla tavallaan vaikuttavin esitys.
Puolalainen Batushka ( isä ) ja saatanallinen liturgia.
 ~
Batushka
Päivän muu marssijärjestys oli seuraavanlainen;
~
~
Sarkomin esiintymisajasta johtuen paikalla oli vielä harmillisen vähän kuulijoita.
Sääli, sillä Sarkom veti yhden festin parhaista keikoista ja on ehdottomasti enemmän tutustumisen arvoinen yhtye.
~

~
Sarkom
~
Naapurikaupungin poikien paahtaessa suomi döödistä tuutin täydeltä tuli semmoinen mukava kesäfiilis.
Death metal+ korventavan kuuma aurinko+ festien hiekkakenttä= kesä.
~
Mörbid Vomit
~
Skyforger ilmoitti jälleen olevansa kansanmusiikkimetalliyhtyeiden aatelia vaikka paljon odotetut perinnesoittimet puuttuivat.
Ei yllättävää kyllä ihmeesti haitannut.
~
Skyforger
~
Sawhill Sacrifice
~
~
Sawhill Sacrifice päätti ottaa käyttöön provokaation mainion mainosarvon ja kiikutti veressä kieriviä strippareita lavalle.
Väistöyrityksistä huolimatta 
mainitsemani festarinesteet lensi taas vaihteeksi naamalle .
~
~
Impaled Nazarene veti loistokeikan.
Muistiin välähti se sama tunne kuin 13-vuotiaana kuullessani ensimmäistä kertaa
"Total War Winter War":n
ja se oli hienoa se :D
Luttinen myös haastoi asioita niin kuin ne on;

“Joko käyt töissä tai olet paskasakkia jota me elätetään”.

Impaled Nazarene tylynä Hyvinkäällä.

~
Impaled Nazarene
~
Azaghalin keikan äänenlaatu ei ainakaan meidän sijaintiin ollut sieltä parhaimmasta päästä ja harmillisen vähän soittivat Nemesiksen biisejä.
~
Azaghal
~
Ragnarok
~
Taivaantakoja tykkäili kovasti tästä Norjan hieman tuntemattomammasta vanhasta black metal-orkesterista nimeltä Ragnarok.
Mulle se oli vähän toisesta korvasta sisään toisesta ulos vaikka kaikki ainekset semmoiseen ahaa-elämykseen olikin ilmassa.
~
Graveland
~
Gorgoroth.
Incipit Satan!
~
~
Steelfest on siis jälleen rienattu lävitse liki vuodeksi, mutta mitä jäi käteen?
Niiden muistojen lisäksi mitä mielellään mummona kiikkustuolissa myhäilee.
No;
~
~
~
~
~

 ***
Steelfest 2016 day 2.
(and some souveniers.)

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Liidimme Yllä Metsien Siivillä Mustan Metallin


Steelfest 2016 järjestettiin kuluneena viikonloppuna Hyvinkään Villatehtaalla.
Vuoden paras metallifestivaali oli taas ohitse ennekuin ehdittiin kissaa sanoa, ja tänä aamuna tuttu tuumaus "enää 365 päivää seuraavaan festiin" oli ikävä tosiasia :D
~
~
Tämä postaus käsittää ensimmäisen festipäivän perjantain, jolloin esiintyjälista oli seuraavanlainen;
~
~
Ehdimme paikalle vasta White Deathin keikan alettua koska työt ja välimatka.
Ensimmäinen kirjaimellisesti eturivin esiintyjä meille oli oikeutetusti kansallisromanttista mustaa metallia esittävä Goatmoon.
Ei tule yllätyksenä yhdellekään blogiani lukeneelle että kyseessä on yksi lempiartistejani, ja järjestyksessä kolmas todistamani live-esiintyminen.
~
~
Goatmoon
~
~
Goatmoon kera Stormheitin
~
White Death kera Stormheitin
~
Horna veti heidän parhaan todistamani livekeikan. 
Vaikkakin Spellgoth on loistava Turmion Kätilöissään, on Horna kuitenkin enempi mun mieleen.
~
Horna
~
Taivaantakoja <3
~
Jollei Kroda vakuuttanut Youtubessa niin livenä se sen totta vie teki. 
Oon aina mielissäni kun löytyy uusia hyviä black/pagan-metalyhtyeitä.
Ostettiin Krodan paidat molemmille kun oli erityiset hienot.
Bändipaitoja on meillä jo niin paljon ettei ihan mitä tahansa enää viitsi itselleen lunastaa edes niiltä suosikkiyhtyeiltä.
~
Kroda
~
Sadistic Intent
~
Waiting for 1349
~
1349
~
Ensimmäisen festipäivän loppuhuipennus oli tietenkin ruton vuosi, 1349 Norjasta.
1349 keikkailee harvoin Suomessa joten
oon niin mielissäni että pääsin vielä tämänkin Norjan ihmeen kuulemaan livenä elämäni aikana. 

Mun silmää alkoi kutittaa kovasti kesken keikan ja hetken naamaa sudittuani tajusin että se on Frostin rumpujen paineaalto mikä värisyttää mun silmän verkkokalvoa!!! :D
Tuo rumpali ei ole edes tästä maailmasta.
Saatanallista rummutusta suoraan helvetistä
 ( jos sellaiseen uskoisin).
Frost on löytynyt myös Satyriconin rumpujen takaa vuodesta 1993.

Todella hieno ele bändiltä todistettiin kun Frost sekä vokalisti saapuivat kättelemään kuuntelijoita soitannan loputtua.
Multa meni ohi Frost kun samalla sekunnilla kitaristi heitti 1349 plekun mun tisseille, mutta Taivaantakoja kätteli miestä ja sanoikin ettei pese sitä kättä enää ikinä ;D
~
~
Ensimmäisen päivän saldo;
 kaikki bändit ensimmäistä, Saturnian Mistiä lukuunottamatta koska ne aikataulut.
Toisena päivänä jouduttiin tekemään hieman enempi pakon sanelemia valintoja mutta siitä seuraavassa postauksessa.

xxx Aallotar
~
Loppuun kappale jonka lyriikoita lainasin otsikkoon ja joka toi mukanaan yhden parhaista tämän vuoden festihetkistä.
~
***
Steelfest 2016 Hyvinkää, Finland.
Our 1st summer festival of the summer 2016.

torstai 5. toukokuuta 2016

Wreden hautausmaa

On aika kummitustarinan.
Kouvolan Anjalassa, metsän siimeksessä sijaitsee Wreden hautausmaa.
Vanha hautausmaa elää nykypäivän folkloressa mystisen mustiin pukeutuneen naisaaveen näyttäytymispaikkana.
~


~
Tänä kauniina toukokuun päivänä lähdin uteliaisuuttani ottamaan selvää tarinasta.
Koska olen herkkä aistimaan asioita olin aika varma, jos hautuumaalla on oikeasti erilaista energiaa, kykenisin minä tuntemaan sen.
~
 ~
~
Ennen Wreden hautuumaalle menoa kävin isovanhempieni haudalla.
Lapsuudesta tutulla "koti"hautausmaalla minulla on levollinen olo.
Kuten tälläkin kertaa.
Tähän tunteeseen vertasin Wreden hautausmaalla kokemaani.
Tunne Anjalassa olikin täysin toisesta maailmasta.
~
~
Wredeiltä ja isovanhemmiltani löytyy historian uumenista yhteys.
Äitini kertoman mukaan isoisäni saapuessa lapsena Kymenlaaksoon Viipurin evakkona vuonna 1939 asettui hän perheineen pieneen mökkiin Anjalaan, Wreden suvun maille.
~
Grave Hunter ( of the night).
~
"Kuningas Kaarle IX lahjoitti 1608 koko Elimäen neljänneksen, siinä mukana Anjalankin maat, ratsumestari Henrik Wreden leskelle. Henrik Wrede oli Kirkholman taistelussa pelastanut kuninkaan hengen. Anjalan kartanosta muodostui Wreden suvun eräs pääkartano, ja suvun nuorimman, niinkutsutun suomalaisen, haaran pääkartano 1700-luvulla. "
~ Postaus sisältää lainauksia Wikipediasta~
~
 ~

 ~
Wreden hautausmaan aaveen oletetaan olevan Mathilda Augusta Wreden ( 8.3.1864-25.12.1928) vaeltava henki.
~
~
Mathilda oli vankien ja sorrettujen ystävä.
Hän auttoi vankeja ja kierteli vankiloissa tapaamassa heitä pitäen käynneillään myös hengellisiä puheita. Mathilda perusti veljensä Henrikin kanssa Toivola-nimisen työ- ja turvakodin vankeja varten.
~

Kakolan vankien Mathildan haudalle veistämä obeliski vuodelta 1934.
~
"Mathilda oli evankelioinnin lisäksi alkanut puolustaa vankien oloja. Hän oli kiinnittänyt huomiota muun muassa vankiloiden sairaanhoidon puutteisiin. Vankiloihin alkoi 1900-luvun alussa tulla venäläistämistoimia vastustavia poliittisia vankeja. Nämä uudet vangit lakkoilivat ja vaativat parempaa ruokaa ja sairaanhoitoa. Wrede vähensi uskonnollista sanomaansa tavoittaakseen sosialistivankeja ja tuki näiden uudistusvaatimuksia. Hän aiheutti skandaalin vuotamalla julkisuuteen tietoa vankilaoloista.
Virkamiehet pitivät aatelista evankelistaa uhkana yhteiskuntarauhalle 1900-luvun alun Suomessa. Hänen pelättiin yllyttävän vankeja sosialistiseen kapinaan.Mathilda tuki näiden vankien pyrkimyksiä, minkä vuoksi hänen toimiaan alettiin tarkkailla. Kapinoinnin pelossa annettiin määräys, ettei kukaan vankeinhoidon ulkopuolinen saa tavata vankeja kahden kesken. Kun tällaiset tapaamiset kiellettiin, Mathilda lopetti vankilakäyntinsä kokonaan, koska hän ei halunnut ulkopuolisten kuuntelevan arkaluontoisia keskusteluja. Mathildalle ei kerrottu että kiellon syyt olivat poliittiset, ja hän otti asian henkilökohtaisena loukkauksena."
~


~
Lieneekö Mathildan tuntema vääryys avustustyön loppuessa syy hänen sielunsa ikuiseen vaellukseen?
~
~
Astuessani sisälle hautuumaan porteista en voinut kuin ihastella paikan synkkää, hiljaisen kaunista ilmapiiriä.
Paikka sijaitsee valtavien kuusien ja mäntypuiden siimeksessä.

Kulkiessani peremmälle aistin mielentilani muuttuneen ihastuksesta hieman säikyksi.
Jossain kaukaa oli alkanut koira haukkumaan.
Folkloren mukaan hautuumaalle astuneet ovat toisinaan nähneet metsän reunassa suuren mustan koiran vahtivan luutarhaa..
~

~
Keskityin kuitenkin kuvaamaan kauniita rautaisia ristejä etsien samalla katseellani Mathildan penkkiä.
Tarinan mukaan kuka penkille istuu, saa vierelleen Mathildan haamun.
~
Mathilda Wrede
~
Minä en penkille istunut.
Jollei Mathilda halua penkilleen istuttavan, en aio sitä suin surminkaan koskaan tehdä.
Miksi käyttäytyä epäkunnioittavasti edes henkiä kohtaan?
~


~
Kun yritin ottaa ensimmäistä kuvaa penkistä piippasi kamera muistin olevan täynnä.
Kuuliaisesti deletoin vanhoja jo tallennettuja kuvia lukemattoman määrän.
Tästä huolimatta seuraavan kuvan otettuani kamera piippasi uudelleen muistin olevan täynnä.
Ok, whatta fuck is happening over here?
( myös kuvanmuokkausohjelma kieltäytyi yhteistyöstä näitä kuvia valmistaessani julkaisukuntoon..)
~


~
Seuraavat toistakymmentä kuvaa poistettuani kamera suostui jälleen toimimaan..
Astelin lämpöisen tuulen tuudittamana ihan alueen perälle.
~


~
Vapaaherratar Annan hautaa kuvatessani kuulin selkäni takaa oksan taittuvan.
olin varma että metsässä kävelee joku, mutta minun silmilläni en nähnyt yhtäkään elävää sielua.
~


~
Taivas tuntui tummuneen ihan aavistuksen verran, joten nielaisten tuumasin että nyt on hyvä alkaa lähtemään poistumistien suuntaan.
~


~
Ensimmäinen kuvaamani hauta kuului poikani kaimalle ~Knut~
~
Minulla oli Mathildalle lahja.
Pieni syvänpunainen orvokki jonka laskin hänen haudalleen obeliskin juureen.
Tarkoituksenani oli istuttaa orvokki maahan mutta jokin tässä paikassa kertoi minulle ettei maahan koskeminen ole suotavaa.
Esitin Mathildalle
 mielessäni hiljaisen pyynnön, että hän soisi suojelustaan eräälle läheiselleni.
~
~
Koko paikassa ei ollut ensimmäistäkään sinne tuotua kukkaa.
Maalari Aaltosen haudalla oli hautausmaan ainoa kynttilä.
~


~
Yöaikaan on kerrottu nähdyn loistavan hahmon jolla on pää muttei jalkoja kulkevan kappelin vierellä.
Rohkeimmat voivat koettaa manata henkeä esiin kiertämällä hautakappelin kaksitoista kertaa keskiyöllä.
~


~
Wrede-suvun hautakappeli on uus-goottilainen, arkkitehti G. th. Chiewitzin suunnittelema. Kappeli on uudistettu v. 1860. Aikaisempi kappeli hävitettiin Kustaa III sodan melskeissä.
~
~


~
Lopulta minun täytyi sanoa hyvästini Wredeille.
Vaikka olin päivän aikana nauttinut tarvitsemani määrän vettä, kahvia sekä raikasta ulkoilmaa alkoi tuttu viiltävä pääkipu vaivata minua.
Levoton olo ja paine vatsanpohjassa jatkui vielä hyvän aikaa jätettyäni Anjalan kauas taakseni.
 ~

~
Mathilda Wrede kärsi myös koko elämänsä raastavista päänsäryistä.
~



***

Now it is time for a scarytale.
I´ve read a lot about this cemetary at little village of southern Kouvola.
Village is called Anjala and there lays an old cemetary which belongs to the family of Wrede.
Folklore says that one lady in black,
Mathilda Wrede, haunts it.
Usually she can be seen at night time,
but maybe in the middle of a beautiful summer day, if you dare to sit on her iron bench.
They say that Mathilda will sit there on your side.

Since I have the ability to sense things I was sure that if there is something strange in that place I would feel it.
And well, I did.

My camera did some disfunctional tricks on me, which it should have not.
It said that memory is full when it actually was not..
afterwords my photoshop programme did not want to co-operate with me while preparing these pictures.
A dog started to bark somewhere in the forest  when I walked deeper to the graveyard.
A story tells that a ghost of a black dog can be seen near the cemetary sometimes.
Mathilda Wrede was an evangelist and spent her lifetime by taking care of prisoners. 
At the end she was banned of doing her charity work and she really was heart-broken by that.

Maybe that is the reason for her restless soul?

There is an interesting connection between my family and Wredes.
When my grandfather was a child they had to leave their home at Viipuri, Karelia during winterwar. My grandfathers family got a little cottage at Wredes family land right there in Anjala.

I gave Mathilda a little flower, just to thank her for letting me visit her grave site.
I also made a silent wish that she would look after my family member.

I had to leave the cemetary cause I suddenly had a major headache.
Headaches were something that Mathilda suffered her hole life also.

~
Aallotar