tiistai 30. elokuuta 2016

I Eit Vindhalt Tre... Kunnskap Krevjar Det

In a wind-withered tree... is what true knowledge demands 
Jos astetta metallimpi Einarin (Wardruna) Neofolk kiinnostaa.
~
Edellinen postaukseni etiäisistä ja aaveista
kirvoitti monia äärimmäisen mielenkiintoisia kommentteja.
Osa kommenteista käsitteli enne- tai muita unia.
En aikonut tehdä unipostausta koska rehellisesti sanottuna elän onnellisinta aikaani silloin kun en muista uniani.
Tällöin olen onnellinen ja rauhallinen ja vietän uniaikani 
unen syvimmässä mahdollisessa muodossa.
Jos muistan uneni, ovat ne olleet stressin ja ahdistuksen luomia sekä näin ollen painostavia ja surullisia.
~
Uneksin toistuvasti olevani elokuisena iltana isovanhempieni tuvassa.
Luulen että on elokuu koska on vielä kesä mutta maiseman peittää oranssinkellertävä hehku.
Kuin unen yli olisi vedetty dusk-filtteri.
(kuten näissä kuvissa ).
Uni toistuu eri variaatioin.
Siinä esiintyy aina molemmat tai toinen isovanhemmistani
jotka olivat minulle läheisiä ja rakkaita ihmisiä.
Yritän kommunikoida heidän kanssaan ja olla
kuin ennen vanhaan.
Useasti unessa toisuu onnellinen ajatus
"Oletkin vielä täällä. Et olekaan kuollut".
~
~
Tällöin uni muuttuu  eivätkä
isovanhemmat reagoi puheeseeni tai olemassaolooni millään tavoin.
On kuin olisin ilmaa heille.
He toimivat ja liikkuvat mutta ovat täysin ääneti.
Tällöin unessa ymmärrän etteivät he ole enää siellä.
He ovat unessakin kuolleita.
Mutta jollain tasolla aina läsnä.
Olen monesti lukenut wiccalaisen maailmankatsomuksen meditaatioharjoituksista  ja sielunmaisemista.
Tämä elokuinen päivä kotikylässäni taitaa olla aivojeni rakentama sielunmaisema joka asustaa pääkoppani syövereissä koskaan sieltä poistumatta. 
~
~
Tämän uneni muistelu sai minut pohtimaan omaa näkemystäni
iankaikkiseen.
Kuoleman jälkeiseen.
Minulla ei ole minkään valtakunnan lahjoja 
nekromantiaan.
Luulisin.
~
I can still be a necromantic
 ~
Minusta tämä toistuva uneni konkretisoi sitä että minun sielunmaisemassani kuolleet ovat iäksi menneet.
Heitä ei voi enää tavoittaa missään olemassaolon ulottuvuudessa koska heidän sielujaan ei ole enää olemassa tiedostavassa ja ajattelevassa olomuodossa.
Tahdon uskoa että kuolleen läheisen sielu kuten omanikin joskus tulee 
kulkemaan energiana
tuulten mukana.
Jos oikein hyvin on pullat uunissa saattaa reinkarnaatio toteutua
 siten että syntyy uudelleen elämään esim. herkkutattina.
Tai kuusena omaan kotimetsään...
 ~
 ~
Muinaiset karjalaiset uskoivat Sielulinnun 
 tuovan ihmisolennon sielun syntymässä ja vievän sen pois kuoleman hetkellä.
Joidenkin perinteiden mukaan nukkuessa on hyvä olla lähellä puusta veistetty sielulintu, joka pitäisi huolta sielusta unen aikana, ettei se lähtisi omille teilleen.
 
Lintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa. Muinaissuomalaiset ehkä ajattelivat, että kuolleet eli sielulinnut olivat elävien kanssa mukana keskitalven juhlassa.
(Varpunen Jouluaamuna kertoo tästä muinaisesta uskomuksesta varsin konkreettisesti).
Voi olla, että ihtiriekko oli äpärälapsen sielulinnun hahmoinen itse-sielu.
Isoisoäitini joka kuoli minun ollessani vasta vauva,
 kielsi äitiäni kutsumasta minua nimellä lintunen,
joksi äiti tapasi minua kutsua.
" Jos kutsut lasta lintuseksi se lentää pois".
Tuumasi viisas wanha muori ja tämä onkin hänen ainoa
lauseensa jonka tiedän käsitelleen minun olemassaoloani.
 ~
Mamilla, isoäidilläni oli tapana ostaa minulle lintuja tuliaisiksi
kotiseutumatkoilta.
Minulla on tallessa enää tämä pieni lasinen joutsen ja se on minulle näin ollen 
hyvin tärkeä.
Se on minun sielulintuni, amuletti.
Puoliksi leikilläni olen kuitenkin todennut ettei mun sielulintuni taidakaan olla joutsen, vaan
olemme Taivaantakojan kanssa kuin Odinin korpit
Hugin og Munin
 ~
 Ajatus ja Muisti.

Levottomia sieluja mustissa höyhenissä. 
~
~
Uskon että ihmisen olemassaolo on voimakkaimmillaan
niin syntymän ja kuoleman lähestyessä kuin myös 
itse
syntymän ja kuoleman hetkellä.
Vaikken olekaan taipuvainen enneuniin tai
nekromantiaan
koen voimakkaasti pitkänkin matkan päästä sen kuinka kuolema noutaa
itselleni läheistä sielua.
Luulen tämän johtuvan tunneherkkyydestäni.
Yksikään läheiseni ei ole vielä onnistunut tai lähes onnistunut poistumaan tästä maailmasta ilman että minä olen tästä jollain tasolla tietoinen.
Isoisäni kuolinillasta kerroinkin jo aiemmin, aivan kuten läheiseni läheltä-piti
tilanteesta.
Isoäitini kuolinpäivänä 9.12.2010.
 katsoin ja kuuntelin toistolla
Kotiteollisuuden "Iankaikkista" ja itkin silmäni pellolle,
ihan ilman syytä.
Luulin.
Mustavalkoisessa videossa
yhtye kuljettaa ruumisarkkua hautasaattueessa läpi Lappeenrannan keskustan.
Seuraavana aamuna äitini viestitti että
Mami on poissa. 
Näin ollen jonkinlaisen valveunen, energiapiikin joudun
kokemaan kun jotain elämää suurempaa on tapahtumassa.
Pelkään tätä taitoa
ja saatan välillä vauhkoontua turhasta.
Sydän syrjällään kuuntelen omia tuntemuksiani mm.
nyt kun vauvani on kauempana minusta kuin koskaan ennen.
Kreikan auringon alla.
Onneksi läheisteni ympäröimänä. 
Lähetän suojelevia ajatuksia matkaan
joka ilta/aamu/yö ennen nukkumaan käymistäni.
~
Tulisit jo kotiin sieltä maailmalta ♥
 ***
With this post I am doing some soul searching 
and diving into my dreams.
I often see this dream when I am stressed or sad.
In that dream I am at my grandparents house
and the landscape is covered with that dusk-like filter.
My grandparents are with me and I am so happy.
" You are still here. You are not dead after all."
But they annot speak or communicate with me in any level.
Then that thought hit me like a 
rock.
"You are dead. You will never come back and I can´t never ever share a thought with you again."
This dream reflects really well how I feel
the thought of after-life.
In best case scenario, we are reborn in the form of a mushroom or a spruce tree I think.
I do believe that the energy left behind
us is floating some where in the winds of this world.
~
Ancient Karelians believed that a soulbird brings your soul to you the moment u are born and then that very same bird will take your soul away the second you die.
Only thing that I know about my great-grandmother
thinking of me
(she past away when I was still a toddler).
She said to my mum;
"Don´t ever call your baby a birdie or she will fly away."
~
 I do believe that our existence is it´s most powerful
 level the moment you are born or dying.
No-one of my closest ones have been able to 
leave this world without me to able to sense it some way.
That is one scary thing to realize.
For time being I am sending lot´s of protecting and caring thoughts to my precious daughter who is all the way to Greece with my mum and sis.
Be safe little one and come back home soon.

" Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään

Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle

Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan

Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä

Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus ja raivo".
~
    
                           

3 kommenttia:

  1. Se on kyllä totta että unet voi olla ahdistaviakin. Itse olen muutaman kerran nähnyt unta että olen kadottanut poikani ja se on ollut painajaisista pahin. On kuitenkin ollut helpotus kun on herännyt ja poika tuhissut tyytyväisenä sängyssään. Kuolleethan ei tosiaan unissa juuri puhu ellei niillä ole asiaa. Enoni näen usein unissani kun ikävöin häntä ja sen ainoan kerran hän on puhunut ja tosiaan varoitti minua sortumasta alkoholiin. Samoin edesmennyt kumppanini kummitteli kauan unissani. Hän kuoli yllättäen ja en ehtinyt pyytää anteeksi asioita joita olisin halunnut. Yhdessä unessa kuitenkin kysyin että voitko antaa mulle anteeksi,hän vastasi että kyllä. Sen jälkeen unet hänestä ei ole olleet niin ahdistavia. Ja toisinaan näen unta isästäni ja ihmettelen miten on tullut takaisin,mietin onko hänelle vaatteita tallessa ym. Mutta unista ihanin on ollut se kun aloin odottamaan poikaani. En ollut käynyt vielä rakenne-ultrassa mutta näin unessa että synnytin pojan ja siitä tiesin että poika sieltä tulee :) Näistä riittäisi mulla kyllä tarinaa vaikka kuinka :)-Metsänpeikko-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tiesin lasten sukupuolet siitä, että se tulee satavarmana olemaan muu kuin hän kenelle minulla oli nimi valmiina. Katsos pieni ripaus sarkasmia ja itseironiaa täytyy löytyä joka asiaan :D Näin ollen minusta ei koskaan tullut Rikhardin tai Lilja Ingridin äitiä.

      Poista
    2. No juu:D Laitan sulle sähköpostia tässä joku päivä kunhan vähän rauhoitun tässä. On ollut niin paljon vastoinkäymisiä ja ikäviä asioita ja rahanmenoa että päänuppi on melkoisella koetuksella. Äsken just katselin kun hanhet lensivät taivaalla..harjoittelevatko jo lähtöä lämpimään. Tänään pääsen onneksi sienimetsään lataamaan akkujani ja tapaamaan lempi metsäni henkiä. Jostakin syystä se metsä on ottanut minut niin omakseen että olen siellä kuin kotonani. Syksyllä kun käyn siellä viimeisen kerran niin vien aina jotain uhrilahjaa,esim oma tekemää leipää ja ostan pienen oluttölkin jonka myös kaadan sinne tänne. Ja toivotan hyvää talvea ja tulevaa vuotta ja sanon aina että ensi vuonna nähdään. Siellä on myös korppeja<3

      Poista