maanantai 29. elokuuta 2016

In the Pitch-Black Forest of My Delusions

Huu.
Kummitustarinoita.
Etiäisiä.
Tähän alkuun  tahdon sanoa että 
Believe it or Not.
Nämä asiat ovat minun elämäni varrella tapahtuneita,
ja itse tiedän mitä olen kuullut/tuntenut/aistinut.
Eivät välttämättä ole kronologisessa järjestyksessä.
~
Moreghosts.com
~
Blogini ylivoimaisesti suosituin postaus on kautta aikojen 
" Wreden Hautausmaa".
~

~
  Löytyy tuolta oikealta  >
Ei suotta.
Paikka oli hyvin painostava ja tämän jälkeen kotona kävi pari hassua sattumusta.
Hautausmaalla vierailtuani yöllä nukkumaan käydessäni havaitsin että kaikki vaaleat esineet takkahuoneessa jossa nukumme, olivat fluerisoituneet.
Ne hohtivat semmoista kelmeää valoa .
 Poronsarvi,kynttilälampetti sekä itse askartelemani valkoinen sarvipää kehyksissä takan
reunuksella näytti aika kalmalta.
Tässä vaiheessa alkoi ihan oikeasti mielikuvitus laukkaamaan ja taisin nukkua viltti naamalla aika tiukasti seuraavaan aamuun.
Viimeinen ajatus ennen nukahtamista saattoi olla 
"miksi minä idiootti menin sinne?".
Taivaatakoja todisti tämän kummallisen ilmiön kanssani joten jos kyseessä oli joukkohallusinaatio niin sitten.
Muuten vähintäänkin kummallista.
Takkahuoneessa on mustat verhot ja se sijaitsee osittain maan alla.
En ymmärrä miten esineet keräsivät semmoisen määrän valoa itseensä.
Seuraavana aamuna heräsin siihen että
sänkyni vierellä, ihan siinä kohtaa missä lepuutan päätäni,
oli multaa sekä puolukanvarpujen lehtiä.
Hassua, että ne eivät illalla olleet siinä nukkumaan käydessäni.
Hyrr. 
~
 ~
Lapsena pelkäsin tosi paljon öisin isovanhempieni pihapiiriä ja etenkin pihasaunaa.
Setäni elämä päättyi saunan orsille köyden jatkona 
hieman vanhempana, kuin mitä minä olen tänä päivänä.
Itse olin silloin seitsemän vanha.
Minulla oli käsittämätön pelko että onnettomasti päättynyt ihmiselämä jättäisi jälkeensä jotain mikä saattaisi siirtyä ajatuksena taustalle minuun niinä yön pimeinä tunteina.
Tämä ajatus oli todella ahdistava ja se kulki mukanani pitkään.
~
Vuosia myöhemmin tunsin saman tunteen vieraillessani sillä ullakolla jossa 
Pelle Miljoonan 
kappaleen Gabriel
oikean elämän esikuva 
urbaanilegendan mukaan
päätti elämänsä myöskin köyden päähän.
~
Tämän sattumuksen aikaan minulla oli vain yksi lapsi, 
Peikkotyttö.
Olin laittanut tytön nukkumaan ja olin itse suihkussa.
Peikkotytön isä ei ollut kotona.
Kylppäri sijaitsi heti ulko-ovesta vasemmalla ja kesken suihkun kuulinkin kun ulko-ovi kolahti.
Askeleet kulkivat kylppärin oven editse peremmälle asuntoon.
Huhuilin Peikkotytön isälle moikat ja 
että tyttö nukkuu oothan hiljakseen.
Kun tulin suihkusta asunto oli edelleen pimeä ja hiljainen.
Ketään minun ja Peikkotytön lisäksi ei ollut asunnossa ennen kuin Peikkotytön isä saapui myöhemmin kotiin  harrastuksestaan.
Olin rehellisesti sanoen hyvin häkeltynyt tästä koska olin aivan satavarma siitä mitä kuulin.
~
Minun ja lasten jo muutettua pois Peikkotytön ja Knutin isä kertoi valojen syttyneen itsekseen autioon lastenhuoneeseen.
~
Samaisessa asunnossa samana kesänä valvoin monia kesäöitä.
Peikkotyttö oli vielä pieni ja valvoin hänen untaan.
Asuntomme sijaitsi ylimmässä kerroksessa.
Sen yläpuolella oli varastoullakko joka sijaitsi kerrostalon rappujen välillä.
Ullakon erotti rappukäytävistä painavat palo-ovet jotka kolahtivat aina voimalla vaikka ne yritti kuinka hienovaraisesti sulkea.
Useina kesäöinä kuuntelin kun joku käveli ullakolla edestakaisin.
 Palo-ovet eivät kuitenkaan koskaan käyneet suuntaan tai toiseen.
Kukaan ei mennyt ovista ullakolle tai koskaan poistunut sieltä.
~
Minulle läheinen ihminen otti eräs aamu
yliannostuksen lääkkeitä ja soitti mulle viimeisenä.
Ehdin paikalle näkemään fyysisen romahduksen ja epileptisen kohtauksen.
Ennen tajunnan lähtöä hän kertoi tuntuvan kuin sydän räjähtäsi.
Myöhemmin sydän oli teholla pysähtynyt useaan kertaan ja meille kerrottiin että selviytymisen todennäköisyys on pieni.
Odotushuoneessa näin kuitenkin läheisestäni sellaisen haalean kuvajaisen joka näytti siltä että kaikki tulisi olemaan vielä ihan hyvin.
Vasta tässä vaiheessa ensimmäisen kyyneleet valuivat pitkin mun poskiani.
En olisi kyynelehtinyt jos olisin tiennyt että hän kävi tosiaan kertomassa selviytyvänsä tästä(kin)
takaisin elämään.
~
Yönä jolloin äitini veli hävisi kamppailun syövälle,
äitini pajuarkku "itki".
Pajut toisin sanoen vaikeroivat hiljaisessa yössä.
~
Eräänä talviyönä minulle tuli vahva tunne että tahdon lähteä toiseen kaupunkiin katsomaan erästä
minulle tärkeää ihmistä.
En ollut koskaan tehnyt tällaisia yllätysvierailuja
kyseiseen paikkaan mutta tunne oli niin voimakas että sain ylipuhuttua itselleni kuskin ja näin lähdimme matkaan.
Talolle päästyäni havaitsin kaikkien valojen palavan.
"Hyvä, en herättänyt"
ajattelin ja kuljin ulko-ovelle.
Ovet olivat kuitenkin auki sisälle saakka vaikka pakkasasteet ulkona olivat kahdenkymmenen kylmemmällä puolen.
Tässä vaiheessa epämääräinen tunne muuttui epäuskoiseksi ihmetykseksi.

Hän makasi keittiössä vatsallaan
veitsenisku selässä ja paleltuneena mutta elossa.
Hän ei kuitenkaan olisi ollut elossa enää aamupäivällä jolloin varmuudella sinne olisi seuraavan kerran menty.
Hän vietti viisi päivää teholla, mutta selvisi lopulta hyvin pienin vammoin tapahtuneesta.
Mistä tiesin ilman minkäänlaisia maallisia yhteyksiä viikkokausiin,
että sinne oli mentävä?
~
Muutama tarina jääköön salaisuuksien verhon taakse
vedoten joko vaitiolovelvollisuuteen
tai siihen että ovat minulle liian henkilökohtaisia.
Sanotaan näin että kummallisuudet ovat osa arkipäivää ,
tai öitä.
Tästä postauksesta on hyvä lähteä öitä valvomaan :)

Onko teillä kummallisia sattumuksia tai
 kummitusjuttuja elämän varrelta jaettavaksi?
~
 ~
Loppuun tavallaan off topic, tavallaan ei.
Ilokseni havaitsin että Wardrunan uusi albumi julkaistaan ihan kohta!
Ensimmäisenä levyltä julkaistiin mikäpä muu kuin
"Odal".
 Othala/Odhal, Odthal, Ogthala,
        Otael, Othal, Othala, Othalan,
  Othilia, Utal
Othila.
Esi-isien riimu.
Lasten laulamana.
Voiko kauniimpaa edes olla?

http://wardruna.com/
~
 ~
Ghost stories of my own (in finnish only, sorry). 
Really do not know how to translate these.
Mady odd incidents have happened during these 32 of my
earthly wandering.
Some of them made me really sad, 
some left me totally heart broken,
some just made me more curious.
Some of them saved human lives.
One thing is certain.
I could never ever be an atheist
after these 
occasions :D
~
xxx Aallotar

10 kommenttia:

  1. Hui! Karmea tuo tyynyjuttu :D

    En itse muista, mutta kerran yövyimme tätini ja äitini kanssa vanhassa pappilassa. Yöllä nämä olivat heränneet, ja tunteneet kylmän ilmavirran menneen kasvojensa edestä, vaikka ovi oli kiinni.

    Kerran olin tätini luona mökillä Saimaalla, ja yöllä heräsin täysin selkeään tuntemukseen siitä, että päälläni seisoo koira. Tunsin selvästi kaks tassua rintani päällä, ja huusin. Tassut katosivat. Hassuinta tässä on, että mökin viereen on haudattu tätini lapinkoira, joka oli mitä kultaisin karvaturri ja myös minulle rakas. Ehkä se kävi tervehtimässä :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyrrr! En laisinkaan kummastu tarinaasi koska Taivaantakojalla oli viime kesänä vähän samantapainen kokemus. Jätin tästä postauksesta pois hänen ja lasten paranormaalit kokemukset, mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Olimme yötä Taivaantakojan äidillä ja keskellä yötä heräsin siihen kun Taivaantakoja hyppäsi kirjaimellisesti puoli metriä ilmaan. Tää vannoutunut ateisti vannoi että joku oli nykinyt sitä nilkasta alaspäin. Kun kerroimme asiasta aamulla Taivaantakojan äidille hän tuumasi että se oli varmaan vastikään äidiltä kuollut pystykorva, joka kävi Taivaantakojaa tervehtimässä :D Taivaantakoja laittoi kokemuksen unihalvauksen piikkiin (hänellä on taipumus unihalvauskohtauksiin), mutta on edelleen vakaasti sitä mieltä että joku ihan varmasti roikkui nilkasta kiinni.

      Poista
  2. Mä oon nähnyt vaan muutaman hassun enneunen, joten kateellisena kuuntelen aina tällasia kokemuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enneunet vasta hyytäviä ovatkin! Minulla ei ole tietääkseni taipumusta niihin. Déjà-vu on minulle tosin tuttu ilmiö. Ehkä näen enneunia mutten muista? Itseasiassa muistan uniani todella harvoin. Eräät uneni jätin tästä pois liian henkilökohtaisina, mutta ainahan voin deletoida tämän kommenttini jos alkaa kaduttaa. Tää uni liittyy lapsenalun elämän päättymiseen, ja näin sen nukutettuna. Pieni käsi tarttui minuun pimeydessä kiinni vetäen minua niin lujaa ylöspäin että minuun sattui. Huusin keuhkojeni täydeltä " Päästä irti!". Ilmeisesti huusin ääneen koska heräämön hoitaja tuli ravistelemaan minua hereille. Toinen lapsiin liittyvä uni oli pahin painajaiseni ehkä ikinä ja siinä Peikkotytön tilalle oli minulle ilmestynyt vaihdokas. Hyssyttelin sylissäni olevaa pienokaista ja laskin katseeni häkkisänkyyn jossa Peikkotyttö nukkui tyytyväisenä. Kääännyin katsomaan sylissäni olevaa pienokaista jolla oli mutta ei ollutkaan Peikkotytön kasvot. Vaihdokas irvisti minulle silmät leimuen ja tähän heräsin.

      Poista
  3. Mulle ei ole sattunut mitään ihmeempiä, mutta uskon kyllä moneen tuttujeni kertomaan "kummitustarinaan". Uniani muistan hyvin ja ne on yleensä elokuvamaisia, täynnä yksityiskohtia. Kivoimmissa pengon kirppiksellä tehden löytöjä tai tutkin jotain vanhaa ja loputtoman kokoista taloa. Kääntöpuolena sitten kaikki painajaiset on myös tosi todentuntuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että uskot. Ihmisten pitäisi "julkisemmin" jakaa näitä omituisia kokemuksiaan koska kuten nyttenkin huomaamme, näitä on tosi monella. Vaikeneminen tuntuu olevan kuitenkin kultaa tässäkin tapauksessa koska helposti saa jotenkin "hurahtaneen hupsun" maineen. Yleensä näitä tarinoita kertoo kuitenkin ihan täyspäiset ihmiset ja tosiaan tuntuu että olen tavannut/jutellut enempi nämä asiat tosissaan ottavien kuin kieltäjien kanssa. Halusin tästä syystä tehdäkin tämän postauksen. Kirppisunet on juuri parhaita! Minä näen toisinaan unta että asunnossamme on piilotettuja huoneita täynnä kaikkea minua kiinnostavaa esineistöä :D Painajaisista minulla on yksi joka toistuu usein. Siinä olen elokuisena iltana isovanhempieni tuvassa, yleensä he ovat siellä tai ainakin toinen heistä mutta he ovat kuitenkin unessakin kuolleita. Tämä ilmenee niin etteivät he voi puhua tai kommunikoida kanssani vaikka kuinka yritän. Uni ei sinänsä ole pelottava mutta surullinen ja painostava toistuen tosiaan tasaisin väliajoin pienin variaatioin, yleensä silloin kun minulla on stressiä elämässä..

      Poista
  4. Meidän kämpässä on Yskijänainen o_O ekaa kertaa se "ilmestyi" vuosia sitten, kun olin yksin kotona. Heräsin sellaiseen omituiseen painostukseen ja sitten yhtäkkiä ihan korvani juuresta kuului yskäisy. Pelästyin aivan helvetisti koska se oli niin ilmiselkeä, enkä hirveästi nukkunut sinä yönä.. tämä toistui pari kertaa.

    En puhunut tästä ikinä kenellekään, mutta sitten kun eräs ystäväni oli luonani yötä kissoja hoitamassa, hän kertoi heränneensä kummallisiin askeliin ja YSKÄISYYN! Meinasin revetä liitoksistani, en olekaan tullut hulluksi! :D En tosiaan tiedä, mitä yskijänainen haluaa vai haluaako mitään.

    Ystäväni ovat kertoneet tällaisia "kummitus"tositarinoita niin paljon, että ei mulla ole tullut mieleen epäillä mitään tai ketään. Jotkut aistivat tällaisia asioita herkemmin, eikä siinä ole mielestäni mitään outoa, vaikka ihmisen mielikuvitus välillä vilkas tuppaakin olemaan ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänekkäät henget ovat rasittavia :D Toivottavasti yskijänainen useimmiten antaa teidän nukkua? Teidän talon historiasta saattaa löytyä vaikka jokin keuhkosyöpään tai siihen pahaisen tubiin menehtynyt nainen? Huu.
      Kaikenkaikkiaan nää "aavekokemukset" ovat jotenkin painostavia. Luulen että jos henki on jäänyt vaeltamaan on sillä jotain tosi pahasti pielessä tai kesken tässä maailmassa.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus. Mulla on tapana nähdä enneunia. Silloin kun isäni oli vielä elossa mutta huonossa kunnossa niin näin unen että makasi olohuoneen sohvalla hiljaa,ei puhunut mitään. Asuin 500 kilsan päässä vanhempien luota. Seuraavan päivän uni vaivasi mua mutta kun äitini ei soittanut niin ajattelin että kaikki on ok. Mutta sitä seuraavana päivänä äitini soitti että isäni on mennyt tajuttomaksi,viety ambulanssilla sairaalaan ja sairaalassa sanottu että voi olla lähtö. Mä lentokoneella sitten tänne kotimaisemiin. Isä selvisi vielä mutta seuraava uni oli sellainen että yhden perhetuttavamme kanssa kävelin puistomaisessa maisemassa tummat vaatteet päällä. Ei puhuttu mitään. Tiesin siitä unesta että isä lähtee kohta. Viikko tuon unen jälkeen isäni kuoli. Pari vuotta myöhemmin näin että mummolasta lähti ruumisauto..kuukausi sen jälkeen mummoni nukkui pois. Ha siitä kerroinkin jo aiemmin että viime keksin aikaan tunsin isäni haudalla että hänellä jotain asiaa. Enoni oli nukkunut pois. Asuin aikanaan yli 100 vuotta vanhassa talossa. Siellä pistin merkille sellaisen oudon äänen,niin kuin kynällä olisi vedetty ulkolaudoitusta. Se ääni toistui usein ja yleensä samaan kellonaikaan. Kerroin siitä silloiselle elämän kumppanille. Hän kertoi että jo mummonsa kuullut sen äänen. Siinä talossa oli aikoinaan joku antanut puoskaroida syntymättömän tyttölapsensa. Uskoivat että se tyttö siellä kummitteli. Ja viimeisin erikoinen uni oli kun näin enoni(näen usein mutta tämä uni oli asiaa). Kuten olen kertonut niin en käytä alkoholia. Mutta tässä taannoin oli vähän kriisiä ja ongelmia ja mulla kävi alkoholi hetkellisesti mielessä. Mutta tuo uni tavallaan pelasti minut. Olin enoni kanssa ja siellä kämpässä oli olut-pulloja. Mä kovasti haikailin että älä juo kaikkia että minäkin haluan olutta. Enoni sanoi että älä sinä juo,sinulla on vielä elämä edessä. Hänellä peli on jo menetetty. Enoni siis oli alkoholisti. Tuli hyvä fiilis siitä unesta ja tajusin että alkoholi ei mun ongelmia ratkaise. Näitä olisi valtavasti kertoa mutta toisella kertaa enemmän. -Metsänpeikko-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista ♥ Sait minutkin miettimään. Tarkoitin ajatuksen vastaukseksi sinulle mutta ajatus lähtikin siitä lentoon ja päädyin ihan uuteen kokonaiseen postaukseen!

      Poista