perjantai 2. syyskuuta 2016

Kolmen Maailman Rajalla ~ Juuret Maassa Kaiken Lähteellä

Eilinen oli minulle varsin erityislaatuinen ja tärkeä päivä.
Vietin koko päivän
Iskän ja Knutin 
kanssa kotikontuja käyskennellen.
Kuunnellen tarinoita satojen vuosien takaa
ja tarinoiden myötä tuntui kuin menneisyys olisi 
palannut eloon ohikiitäväksi hetkeksi.
~
 ~
Tärkeimpänä asiana kävimme katsomassa ainoaa elossa olevaa isovanhempaani.
Hän täyttää 90 vuotta tänä vuonna.
Alzheimer on kuitenkin vienyt
itsesielunsa 
jo jonnekin kaukaisuuteen.
Ajan haurastuttama mieli muisti kuitenkin
kahdesti kysyä missä hänen aviopuolisonsa on.
Kahdesti kerroimme puolison siirtyneen ajasta iäisyyteen
kuusi vuotta sitten.
Niin voimakas on avioliiton side.
~
This tombstone has my (maiden) name on it!
 ~
Tämä hautakivi saa minut hätkähtämään joka kerran kun näen sen.
Tiedättekö miksi?
No kun kivessä sattuu lukemaan
 minun nimeni.
Hanna Liikkanen 
on minun tyttönimeni ja olen siis esiäitini täyskaima 
ottaen huomioon ettei hänellä ollut kuin yksi nimi.
Minua on syntymästä asti kutsuttu toisella nimelläni
Karoliina 
joka taasen oli äidinisän isoäidin,
karjalaismummo Karoliinan nimi. 
Onko joku lukijoistani myös nimetty esiäitiensä- tai isiensä mukaan?
Olisi mielenkiintoista kuulla tarinoita menneisyydestä.
~
~
Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä että isäni suku on lähtöisin
Kouvolan
Liikkalan kylästä
(Liikkanen, nähkääs).
Iskä tarinoi että olemme päätyneet tänne 
Ruotsin valtakunnan kuninkaallisten sotajoukkojen
jäljiltä.
Saattaa olla siis katoavan pieni mahdollisuus että myös minussa virtaisi
viikinkiverta :D
Täytyy kuitenkin muistaa että kuninkaalliset sotajoukot koostuivat myös ihan perus
härmäläisistäkin.
Kukaan ei ole kertomassa enää totuutta se on varma.
Geenitutkimus olisi minusta äärimmäisen kiintoisaa.
Knut on meistä ainoa kenen geenit on tutkittu.
~
Ruins of my greatgrandmum´s cottage
 ~
Kivijalka ja savupiipun tiilet kertovat tässä olleen kerran Hannan koti
~
 ~
"Joka ilta saman tuvan kuistilla
Vanhus istuu, laulaa vanhaa laulua
Sanat saarnin oksilta tuuleen lentävät
Puun tuon tarinan muistaa enää hän"
~
~
Kouvolan Kärmeenkylässä,
jos muutamaa asuttua ja muutamaa autiotaloa voi kyläksi sanoa
sijaitsee minun esiäitini, isoisän äidin
 pienen mökin rauniot.
Mökki olisi varmaan edelleen pystyssä jollei isoisäni olisi aikanaan purkanut sitä.
Pienen matkan päässä metsän siimeksessä on myös isänisänisänisäni
talon rauniot mutta sovimme menevämme sinne syksymällä koska 
Knut oli tässä vaiheessa päivää jo uupunut.
~
Olen jo nähnyt eilisen. Nyt olen tässä. Tästä jatkan tulevaisuuteen.
 ~

 ~
Isäni kertoi tästä omenapuusta hauskan tarinan.
Vaarini oli nuorena tehnyt pikkuveljelleen lahjaksi pienen pienen käsisahan.
Mitä pikkuveli ensimmäisenä teki sahalla?
No pikkuveli meni ja pienen pojan loputtomalla tarmolla sahasi pienellä sahallaan
pihan omenapuun juuresta poikki.
Sen jälkeen hedelmätön puu alkoi tekemään maukkaita omenoita vuodesta toiseen :D
~
 ~
~
Jollei tietäisi katsoa ei äkkiseltään metsässä havaitsisi mitään erikoista.
Omenapuu sekä punaherukkapensas kuitenkin kertovat että tässä
on kerran asunut joku.
~

~
~
~
Kotiin toin muistoksi sammalta isomummun mökin rappusilta
~
~
~
~
Yesterday I wandered 
with my father and Knut
at my father´s home village.
we went to the ruins of my greatgrandmum´s house at
Kärmeenkylä (Village of a Snake in english ).
If you can call couple empty and few other houses a village.
Somewhere in that same forest lays the ruins of a cabing which belonged
to my greatgreatgreat gradfather but we will go the later
 without Knut cause he was already 
exhausted that point.
My greatgrandmum had the same name than I.
When I was not married to Taivaantakoja I mean.
So that tombstone always gives me chill´s a bit :)
Both of my given names belonged once to my ancestors.
By the Way.
Autumn in Finland is beautiful.
♥ 
~
xxx Aallotar

                        

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti