tiistai 14. helmikuuta 2017

Hymne Til Døden

Tänään oli ensimmäinen kevätpäivä.
Kurkotin kohti ensimmäisiä lämmittäviä auringonsäteitä.
Tunsin olevani voimakkaasti olemassa tässä ajassa ja paikassa.
Kääntäessäni katseen sivuun,
siellä odotti olemassaolon toinen
puoli.
Joen penkereellä, kuin nukkuen syvää unta
lepäsi hän.
~
~
Sama olento joka on käynyt minua katsomassa kolmesti
kuluneena ajastaikana.
Tällä kertaa sielu oli eläimestä poissa.
Kuolema voi olla kaunis
kun sen näkee tietystä kuvakulmasta.
Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa,
eikä kaikkea aina huomaa ensisilmäyksellä.
      Ei nukkuvan olennon murskautunutta niskaa
 eikä kalloa.
~
~
It was the first day of spring.
I gazed to the the very first warming rays
of light and felt
my existence in this time and place so strongly.
Yet when I laid my eyes to another direction,
I saw something.
 ~
 ~
There it was,
the spirit animal.
The one which visited me three times
in the past autumn.
Like sleeping quietly on the river shore.
Beautiful on the other side,
crushed skull and neck on the other side.
It felt breathtaking.
~
~
Sometimes it would be comforting to gaze
 the sun little bit longer without
any rush to move on...
~
~
Alkuvoima, vahvuus, kesyttämättömyys.
~

2 kommenttia:

  1. Voi ketturepolainen :( On se kyllä kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kaunis mutta hengetön. Tuli mieleen kansantarinat tuliketusta kun turkki säkenöi auringossa.

      Poista