keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Iitin Mummot


Tää postaus kertoo miun Iitin Mummoista.
Neljä sukupolvea voimanaisia joilla sukunimi
on periytynyt äidiltä tyttärelle.
Aika erikoista entiseen maailman aikaan.
Tämä sukupuun oksa on osallinen
miun sielunelämään
sen erikoisuuksien osalta hyvin vahvasti.
Tämä reissu oli samainen jolla tapahtui myös edellisen postauksen
surullinen kohtaaminen.
Fiilikset seuraavalla tunnilla olivat kuitenkin 
jo huomattavan aurinkoisemmat.
Iitin kunnan sivut tietävät kertoa että
Etelän Kuusamoksi mainitulla Pohjois-Iitin Haukkaselän muinaismaisema-alueella on arvokkaan luonnon lisäksi kolme kivikautista kalliomaalausta.
Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty Iitistä mm. Vuolenkoskelta ja Lyöttilästä.
Lisäksi on löydetty hautakalmistoja, kiviröykkiöhautoja ja uhrikiviä, joista parhaiten tunnetaan Perheniemen ja Tapolan uhrikivet.
Aika kivaa että esiäitieni seudut ovat olleet asuttuja ihan sieltä suomalaisten syntyhetkistä lähtien.
Tiettävästi Suomen ensimmäiset asukkaat ovat asuneet nimenomaan Päijät-Hämeen alueella.
~

 ~
Iskä kertoi matkalla tarinaa
miltä bussimatka kotoa Sippolasta Iittiin
oli pienestä pojasta tuntunut 50-luvun
loppuvuosina.
Matka kesti kauan, bussia vaihdettiin
Kouvolan kauppalassa ja bussinrämä
vei samalla tavaraa eri kyliin ja sen puoteihin.
Taustalla näkyvää Kymijoen
Virran siltaa ei tuohon maailman aikaan ollut, vaan joki ylitettiin
lihasvoimin vedettävällä lossilla ja tässä
pääsi myös pieni poika auttamaan.
Olo oli kuulemma kovin tärkeä kun pääsi miesten hommiin.
~
Iskä ja Vaari
~
Ensimmäisenä käytiin miun isoäidinäidin talolla joka on edelleen
suvun omistuksessa.
Talo on perinteinen rintamamiestalo ja isomummo rakennutti
sen jäätyään sotaleskeksi.
Iskällä on paljon onnellisia muistoja täältä Vuolenkoskelta,
Kymijoen rannalta.
~
~
Täällä sijaitsi myös miun
isoisomummoni 
Wilhelmiinan mökki.
~
Pieni lettipäinen tyttö on isoisomummoni
~
Wanha Wilhelmiina.

~
Iskä kertoi että pikkupoikana Iitin mäet näyttivät vuorilta eikä ihme.
Näillä miun mummojeni kotikonnuilla sijaitsee
Hiidenvuori,
joka on perimätiedon mukaan
 muinaislinna. 
Ensi keväänä on osaltani vuorossa Hiidenvuoren valloitus johon
kieltämättä nämä minulle uudet tiedot ja tarinat
sukuni voimanaisista tuo
kieltämättä (jos mahdollista) vielä lisää mielenkiintoa.

"Hiidenvuori sijaitsee niemeksi maatuneella Hiidensaarella .Hiidenvuoren pääkivilaji on graniitti. Juuri graniitin lujuus selittää, että Hiidenvuori jääkauden kulutuksesta huolimatta on säilynyt muuta ympäristöä korkeampana.
Hiidenvuoren huippu kohoaa yli 60 metrin korkeuteen Kymijoen pinnasta halliten maisemaa.
Jääkauden pyöristämät ja silottamat pinnat, pystyjyrkänteet sekä luoteislaidan halkeama tekevät vuoresta näyttävän.
Jääkauden jäljiltä levittyy vuoren länsityvellä hiekkainen kangas.
Hiidensaaren arkeologiset löydöt todistavat ihmisen saapuneen sinne jo tuhansia vuosia sitten."
~


 ~
Niiin kevätaurinko..
~
Wilhelmiinan hoodeilla Iskän kanssa, Vuolenkosken kivikautisissa maisemissa

~
 ~
Suvun muinaisille ja nykyisille voimanaisille..
 ~

5 kommenttia:

  1. Vau, millaisia tarinoita sinun suvussa on! :) Ja ihanaa, että on säilynyt kuvamateriaalia vanhoilta sukupolvilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulla on onneksi suvussa muitakin omista juuristaan kiinnostuneita :) Aikomus on pitää ensi kesänä noitakokous suvun naisten kesken. Mm. Vaarin serkku on etsinyt tietoja Helsingin kansallisarkistoa myöten. Mie oon nyt sitten ottanut tehtäväksi näiden tarinoiden ja kuvien tallettamisen sähköiseen muotoon tänne omaan blogiini.

      Poista
  2. Wow a what fantastic story about your family.

    VastaaPoista
  3. Wow a what fantastic story about your family.

    VastaaPoista