maanantai 12. kesäkuuta 2017

Veljessota

(Ainon tarina, osa III)
Suomessa alkoi sisällissota (kansalaissota, veljessota)
noin 1917.
Lakot alkoivat, kukaan ei mennyt töihin,
ei kulkenut junat, ei tullut lehtiä eikä postit kulkenut.
Kaupat olivat kyllä auki, mutta ostettavaa oli vähän.
Äidiltä putosivat leipäkortit, eikä meinattu saada mistään edes leipää.
Isän täti asui kotini lähellä ja sieltä saatiin jauhoja ja 
paistettiin leipää.
~
 ~
Äiti kävi siellä sitten töissä ja minä olin aina mukana.
Toiset sisarukset olivat jo vieraan palveluksessa.
Aarne veli oli jossain lähistöllä suuressa talossa työssä ja sieltäkin saimme jauhoja 
ja maitoa. Aarne toi kotiin, talon emäntä oli laittanut.
Jauhot eivät olisi leipää varten riittäneet, mutta äiti
keitti perunoita ja survoi ne kuorineen ja alusti sitten jauhoilla taikinan.
Jauhot olivat piikikkäitä, viljat jauhettiin kuorineen ja leivän syöminen
pisteli kurkussa.
~
~
Suomessa oli kaksi puoluetta vastakkain;
punaiset ja valkoiset.
Saksalaiset olivat valkoisten puolella ja
punaisten puolella olivat venäläiset.
Isä oli sodassa ja me äidin kanssa kotona.
Nämä puolueet alkoivat vaan ampua ja tappaa toisiaan.
Järjestyivät ryhmiksi ja näin syntyi useampia rintamia,
missä taistelivat toisiaan vastaan.
Isänkin oli pakko mennä sotaan, muuten
olisivat ampuneet siihen kotipihalle.
Sota-aikana kylässä oli koko ajan saksalaisia.
Kun sota loppui rintamalta tuli lisää saksalaisia.
Majoittuivat kylällä olevaan isoon taloon,
jossa oli avara piha.
Laittoivat kenttäkeittiön pihalle ja keittivät ruokaa itselleen.
Ilmoittivat kylällä, että jos joku haluaa keittoa,
saa hakea eikä maksa mitään.
Naapurin lasten kanssa menimme joukolla hakemaan ruokaa.
Pihalla piti käydä riviin ja yksi kerrallaan pyysivät:
"Kom kom!"
ja ojensivat kättä astiaa kohti.
Meillä oli sellaiset 2-3 litran kannut mukana.
Niissä kuljetettiin ruoka sitten kotiin.
Se oli hyvää keittoa, ja sai pitkästä aikaa syödä mahansa täyteen.
Antoivat vielä lisäksi valkoista leipää ja suuria sokeripaloja.
Kaksi saksalaista kävivät meilläkin ja toivat äidille oikeaa kahvia.
Äidillä oli iso mansikkamaa ja siitä saksalaiset söivät
mansikoita.
Kun eräänä päivänä menimme hakemaan keittoa, olivat lähteneet pois ja 
niin kannu jäi tyhjäksi.
Oli paha mieli ja nälkä.
Syksyllä alkoi kulkea kerjäläisiä.
Lumen tultua työnsivät lapsia kelkassa ja säkit olivat siinä mukana.
Meilläkin oli kiertolaisia yötä,
nukkuivat pitkin lattioita.
Äidillä oli sentään työnsä poikakodilla.
Minä olin aina mukana, sieltä saimme ruuankin.

Muistan kun isä tuli sodasta pois, 
oli kesä ja istuin tuvan rappusilla. Yht´äkkiä
huomasin jonkun miehen tulevan tietä pitkin.
En oikein uskonut, että se oli isä.
Hänellä oli pitkä parta ja hän oli niin laiha.
Ihan pahan näköinen.
Huusin äidille tupaan että tuolta tulee joku mies.
Äiti tuli heti ulos ja sanoi että isähän sieltä tulee
ja meni isää vastaan.
Minä pelkäsin.
En liikahtanutkaan ja näin kun äiti halasi isää.
Tulivat sitten tuvalle ja ja isä sanoi minulle:
"Mikäs mummo siinä istuu, kun ei ole hampaitakaan suussa".
Silitti sitten päätäni ja meni tupaan.
( Aleksanteri oli ollut punaisten vankileirillä.
Liitteenä kuulustelupöytäkirjat kansallisarkistosta).
~
 ~
~
Minulla olivat maitohampaat lähteneet pois eikä
uusia ollut vielä tullut.
Minä menin tuvan taakse itkemään ja äiti haki
minut pois tupaan sisälle.
Isällä oli käsissään kangas, ja sen hän kääräisi ympärilleni ja sanoi,
että äiti ompelee tästä sinulle mekon.
Nimitin sen sotamekoksi.
Isä kertoi, että olivat joutuneet Viipurissa
vangeiksi.
Heitä oli pidetty jossain talossa monta viikkoa,
vettä ja leipää olivat vain saaneet ja kovalla
lattialla nukkuneet.
Heitä oli tutkittu.
Toiset pääsivät pois,
jotkut olivat jääneet vielä sinne.
Siitähän se alkoi taas perhe-elämä.
Meni kyllä pitkään että isä toipui,
 vähän kerrallaan uskalsi syödäkin,
kun vatsa ei ollut saanut ruokaa pitkään aikaan, ei oikein toiminut.
Aikaa myöten isä parani ja alkoi tehdä työtä.
Kaikki lapset tulivat isää katsomaan ensimmäisenä
pyhänä sodasta tulon jälkeen.
~

8 kommenttia:

  1. Veti ihan hiljaiseksi. Tosi hienoa, että jaat näitä historian palasia täällä. -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun täytyy aina olla vuorollaan suvun tarinaniskijä ;)

      Poista
  2. Mahti kirjoitus ! Upposin tarinaan.

    VastaaPoista
  3. Some interesting family history

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes It is 💚 Very precious gift to new generations 💚

      Poista