torstai 24. elokuuta 2017

Astuvansalmen Kalliojumala

Pakanavuoren jättämällä hiljaisella
mutta raivoisalla kiukulla
lähdin aamulla matkaan
kohti Ristiinaa.
~
 ~
Opasteet kalliomaalauksille ovat
hyvät Ristiinan keskustasta alkaen.
~
 ~
Polun alkupäähän olevalle parkkipaikalle
voi jättää auton ja tästä on syytä varata aikaa
2-3 tuntia luontopolulle joka
ilmeisesti kaikkineen on n. 2,5km pitkä.
~
 ~
Polku on kivikkoinen sekä puun juurista
iljanteinen joten hyvin nilkkaa tukevat kengät ovat ehdottomat.
~
 ~
Kohteena yksi Pohjoismaiden isoimpia,
ja Suomen tärkeimpiä
pakanallisia uhripaikkoja.
~
 ~
Nämä 2000-4000 vuotta sitten
tehdyt taideteokset
on selkeästi tehty
muinaiselle palvontapaikalle
tietyistä syistä.
~
 ~
Astuvansalmen kallio muistuttaa
Yövedeltä katsottuna ihmisen
kasvoja.
Ihmiset ovat näin ollen mieltäneet
kasvot jumaluudeksi tai sen kuvaksi.
Kalliojumalaa on tiettävästi palvottu
kivikaudesta rautakauteen,
ja siitä aina näihin päiviin asti.
~
Kuva lainattu Wikipediasta koska mullahan ei ollut venettä matkassa
 ~
(Sisältää katkelmia Wikipediasta).
 Maalausten valmistumisaikana vedenpinta on ollut huomattavasti nykyistä korkeammalla. 
Osa maalauksista sijaitsee jopa 8-9 metrin korkeudessa.
Ainakaan vandaalit eivät pääse niihin helposti käsiksi, huoh..
Maalaukset on tehty joko kesällä veneestä tai jäältä kevättalvella, hankikelien aikaan, auringon jo lämmittäessä kallion pintaa. 
~
~
Apuna on saatettu käyttää kallionseinämään nojaavia telineitä.
Maalin materiaalina on käytetty
todennäköisesti ainakin punamultaa, joka on vahva elämän symboli, verta
sekä linnun munia.
~
 ~
 Astuvansalmen kalliomaalauksista löytyy neljä kuvayhdistelmää, joihin kuuluu hirvi sekä vene. Sen on arveltu olevan myös auringon tai maailmankaikkeuden vertauskuva.
 Siperian ja Pohjois-Euroopan metsävyöhykkeen asukkaiden
 tiedetään ajatelleen aurinkoa taivaan yli juoksevaksi peuraksi tai hirveksi. 
 Entisajan suomalaisille hirvi merkitsi myös maailmankaikkeuden keskusta. Astuvansalmen kalliomaalauksista löytyy 18 kokonaista hirveksi ja kaksi hirvenpääksi hahmoteltavissa olevaa kuvaa. Kaikki hirvet yhtä lukuun ottamatta ovat hirvilehmiä, ja hirvistä vain yksi katsoo lännen sijasta itään. Yhdeksällä hirvellä on sydän, ympyrä tai piste rintakehässä. Osa hirvistä on kuvattu liikkeeseen, niillä on neljä jalkaa. Toiset hirvet ovat vain jäykkiä silhuetteja.
 Aurinko, elämän vertauskuva, nousi ja nousee edelleenkin idästä. 
 Tämän takia itä merkitsi ylistä maailmaa.
 Se oli Suuren Hirven sekä kaikkien hyvien henkien ja jumalten koti. 
Astuvansalmen hirvistä vain yksi katsoo itään, muut katsovat länteen päin. 
Länsi taas kuvasi alista maailmaa, manalaa. 
Sinne matkasivat kuolleet hirvipäisillä veneillä.
 ~
Veneiden esiintymiseen maalauksissa on arveltu kahta syytä. Vene oli tärkeä kulkuväline aikakauden ihmisille. Teitä ei ollut ja vesistöjä pitkin oli metsää helpompi kulkea. Toinen syy on niiden uskomuksellinen merkitys. Länttä kohti suuntaavat veneet kuljettivat kuolleiden sielut tuonpuoleiseen.
 Pohjolassa osattiin tehdä isoja veneitä jo ennen viikinkejä.
 Isoilla veneillä voitiin ylittää järvenselkiä tai tehdä jopa merimatkoja. Useimmat veneet olivat kuitenkin tehty nahasta puukehikon päälle. Ne olivat pitkiä, kapeita ja niitä melottiin kuten intiaanien kanootteja.
 Veneiden on arveltu esittävän myös skandinaavisia aurinkolaivoja. Veneen pystyviivat esittänevät miehistöä.
~
 ~
 Maalauksiin on kuvattu šamaaneja sarvipäisinä ihmishahmoina.
Suomensukuisten kansojen šamaaneilla nimittäin oli usein naamari tai päähine, joka jäljitteli hirveä. Muinaiset šamaanit olivat auttajia ja parantajia,
 tavallisten ihmisten yhteyslinkki tuonpuoleiseesn.
 Šamaanin hengen kuviteltiin laulun ja rummutuksen vaikutuksesta, transsitilassa voivan irtaantua ja muuttaa muotoaan. Apuhengen tai eläimen avulla šamaani kykeni matkustamaan tuonpuoleiseen hakemaan sairastuneen henkilön sielua vainajien maasta, jolloin sairas parantui. Nälän uhatessa šamaani pystyi saalistamaan saaliseläimen sielun ja näin kasvattamaan metsästysonnea. Šamanismi on Pohjolan varhaisinta kulttuuriperintöä.
 ~
Astuvansalmen ihmishahmojen joukossa on kaksi kalliomaalauksissa hyvin harvinaista naishahmoa, joista toinen pitelee kädessään jousta. Hahmo on nimetty ”Astuvan Tellervoksi” ja sen arvellaan esittävän suvun jumalallista kantaäitiä.
 Astuvan Tellervon arvellaan tuoneen onnea metsälle.
 ~
 Käden kuvat ovat kalliomaalauksissa varsin yleisiä, mutta tassun jäljet hieman harvinaisempia. Niiden uskotaan olevan paikan pyhyyden kuvaajia ja metsästysreviirien merkkejä. Mukana löytyy myös karhunkäpäliä. Astuvansalmen maalarien ajatellaan kuuluneen Karhun sukuun. Ihmiset uskoivat polveutuvansa luontokappaleista tai tabuista. Hirvestä polveutuvat olivat ”hirviläisiä”, joutsenista polveutuvat ”joutsenlaisia”. 
Karhun kämmenillä ”karhulaiset” merkitsivät reviirinsä rajoja.
~
 ~
Näillä tiedoilla kalliomaalauksesta
tiesin saapuneeni 
pyhälle paikalle.
Minun käsitykseni kalliomaalausten olemassaolosta
on joko 
luonnollisesti kuolleen/ kuolleiden saattaminen
viimeiselle matkalle, tai
sitten ajatuksena kiehtovana
mutta kylmäävänä vaihtoehtona..
kenties paikalla on annettu
ihmisuhreja
kalliojumalalle...
~
 ~
Paikan tunnelmasta ja energiasta
mainittakoot sen verran, että
usean päivän kestänyt päänsärkyni
lakkasi kallion laella istuessani.
Olin aiemmin jättänyt 
kalliojumalalle pienen
uhrin nahkarannekkeeni muodossa..
~
Silmät paljastaa että en oo kenties tässä ajassa just tuolloin.
 ~
Ylhäällä istuessani mieleni
valtasi lämmin,
iätön tunnelma.
Laskin hiljaa mielessäni kuinka monta sataa sukupolvea sitten
ihminen, jonka kämmenen jälki
kalliossa parhaiten erottuu,
eli.
Miten hän ajatteli ja tunsi.
Tutkailin omaa kämmentäni verrokkina.
Ihan samalla tavalla se voisi olla minun omani.
~
 ~
Ensi kerralla Taivaantakoja
lupasi lähteä kanssani
Astuvansalmelle, ja minä
lupasin jättää kameran kotiin.
 Näin ollen seuraava
retki tulee olemaan
yksityinen.
~
 ~
Paikka on pyhä,
ja ansaitsee ehdottomasti
keskittymisen vain siihen.
Melkein harmitti että niin palavasti
tahdoin tuoda
kalliojumalan tutuksi myös
teille rakkaat lukijani.
Onneksi meiltä pääsee
Ristiinaan helposti ja nopeasti
koska tahansa uudelleen.
~
Päässäni soi sopivasti
Jotunheim,
kun kuikka laulaa luikautti minulle
kävellessäni takaisin autolle
Rauni ja Yöveden ulappa.
~
Pohjolan syksy 
~
Kivipeikko polun varrelta.
~
~



5 kommenttia:

  1. Kiintoisa postaus! Kiitos, että tällä kertaa jaoit käyntisi meidän kanssa. :) - A

    VastaaPoista
  2. Nämä kalliomaalaukset ovat ehkä ainoa syy siihen, miksi mulla "harmittaa" asua niin pohjoisessa :D Ensi kesän projektiksi voisi ottaa tämän vierailun noille selkosille.

    Ps. Teethän postauksen Wolfzeitista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samaa suomenmaata onneks kaikki tyynni :) Tottahan toki, tässä täytyis kuvia alkaa tarkemmin käymään läpi festarireissulta :)

      Poista
  3. Josko ensi kesänä mäkin pääsisin käymään tuolla. :)

    VastaaPoista