sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Birckala 1017 ~ Tursiannotkon Viikinkiaikainen Hämäläiskylä

Lauantaina otimme suunnaksi 
Tampereen, sekä
Vapriikin museokeskuksen
tarkoituksena tutustua
Tursiannotkon
kylään.
~
 "Pirkkalankylässä sijaitsee hyvin säilynyt myöhäisrautakauden asuinpaikka, joka ajoittuu noin vuosiin 800–1200. Vapriikin näyttelyn esineistö ja tarinat perustuvat Pirkanmaan maakuntamuseon ja Helsingin yliopiston Pirkkalan Tursiannotkossa 2012–2017 tekemiin arkeologisiin tutkimuksiin."
(Vapriikki.fi).
~
Birckala 1017
oli kotoisa, maanläheinen, 
ja lämmin.
~
 ~
Mukaan sai napata tarinaa
iskevän
viestikapulan jota en kuitenkaan
jaksanut parista tarinasta enempää kuunnella
liiallisen teatraalisuuden vuoksi.
Oheissälää oli paljon,
jopa sillä hilkulla jotta viekö
se mielenkiinnon autenttiselta
näyttelymateriaalilta
ainakin jos puhutaan lapsiasiakkaista.
Täytyihän sitä itsekin
kyllä taasen
miekkaan tarttua..
~
 ~
Näyttelyssä
ikiunta esillä
nukkuva
"Hämeen viimeinen pakana",
on varsin mielenkiintoinen.
Sillä että miehen kuollessa
hänen vierelleen asetetut miekat
ovat viikinkiaikaisia, ja
näin ollen olleet jo esi-isien
ikäisiä miehen hautajaisten aikaan.
Ainakin toinen miekoista on haettu
rautakautisesta
polttokalmistosta.
~
 ~
Itsessään
hämäläismies oli varsin
sirorakenteinen
verrattuna
Vikingskipshusetin
aikansa jättiläisviikinkiin.
Toki vainajien välillä on semmoiset
rapiat 500 vuotta.
 ~


~
Hauskana kuriositeettina
Birckalassa
sai itselleen
ihka oikean viikinkiaikaisen nimen. Unohdin
kertoa
laitteelle olevani naisihminen
mutta mitä pienistä..
~
 ~
Erikoiseksi viikinkiaikaisesta nimestäni tekee se,
että Ahtiainen on oikeasti äitini tyttönimi!
Vapriikin tietokanta ei tätä millään voinut tietää..
waauuu...jumalten sanomaa.
Ilmeisesti sheivauskaan ei olisi pahitteeksi
edes näin talviaikaan :D
~
 ~
Rautakautiset näyttelyt ovat loputon
asustautumisinspiraation lähde..
Soikea kupurasolki on skandinaavista tyylisuuntaa,
mutta käytetty myös suomalaisheimojen
piirissä, näyttelyn mukaan erityisesti savolais-karjalaisten keskuudessa.
Ei ihme että juuri tämän malliset soljet ovat aina olleet
minun mieleeni.
 ~
Taivaantakoja
oli siitä oikeassa, ettei näyttely tuonut juurikaan
uutta nähtävää
mutta..
tämä näyttely kaikessa kotiseuturakkaudessaan
on minusta
valloittavan kaunis
oodi Hämeen muinaisille
suomalaisille ja heidän, meidän kaikkien
kulttuuriperinnölle.
Ottaen huomioon että kansa lienee
vaeltanut ristiin rastiin melkoisesti
tuhannen vuoden aikana.
Suosittelen.
~
~

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ahdin Valtakunnassa

Suomenlahden pohjoisrannalla
syntyneenä ja kasvaneena
meri on
aina ollut elämässäni vahvasti läsnä.
~
 ~
Lapsuudestani muistan
lukuisat
kesäiset saarireissut
sukulaisten veneellä
Haminan ulkosaaristoon.
Reissut jossa aikuiset hoilasivat
Junnu Vainiota ja lapset
juoksivat tuulisella vastarannalla.
Siellä tuulisella rannalla minä olenkin aina viihtynyt parhaiten.
~
~
Kaikkea sitä minkä on menettänyt,
osaakin arvostaa aivan toisella tapaa.
Enhän minä merta ole menettänyt,
mutta nykyään sen luokse päästäkseen
on nähtävä hieman vaivaa. 
Voi kuinka kaipaankaan toisinaan
raikasta merituulta. 
Mahdollisuutta kävellä tähtikirkkaana
yönä Katariinan niemeen
katselemaan mustana
liplattavia aaltoja tai hypätä kotiportilta
Kotkan saaristossa liikkennehtiviin tuureihin.
(Tuuri = matkustaja-alus, vähän kuin bussi vedessä).
~
~
Meri on myös historiallinen aarreaitta sekä aikakapseli.
Esineet jotka ovat maan uumenissa
hajonneet kappaleiksi jo satoja vuosia sitten,
saattavat löytyä vielä tänä päivänä
ehjinä ja melkein käyttökelpoisina
Itämeren syleilystä.
~
St.Mikael aluksen irtaimistoa 1700-luvulta. Real Rococo!
 ~
Puhumattakaan siitä että eräät parhaiten säilyneistä
skandinaavisten muinaispukujen kappaleista ovat olleet mitäpä muutakaan kuin
viikinkialuksen tilkitsemistavaraa.
Eipä Helga arvannut
vanhan rääsynsä olevan tuhannen vuotta myöhemmin kultaakin arvokkaampi aarre
historiahöpöille xp
(Hedebyn mekko, 
joka esikuvanani minäkin väsään täällä muinaismekkoani)
~
Vanhin suomen alueelta löytynyt hylky, Egelskärin hylky 1200-luvulta.
 ~
Suomen saaristolla onkin 
arvokas historia jo
muinaisista ajoista.
Paitsi että sen editse kulki
kuuluisa viikinkien idäntie,
löytyy museoistamme sekä
muinaisjäännöstemme
luota pienen pieniä
tiedonmuruja siitä, että
jo muinaisessa Fennoskandiassa
on osattu rakentaa
merikelpoisia aluksia.
~
Mahdollisesti veneen keulakuvana toiminut hirvenpääveistos - Suomen Kansallismuseo
 ~
~
" Nykyisen Hangon, Helsingin ja Kotkan edustalla viikinkialukset olivat kuitenkin tuttu näky, sillä Suomenlahden rannikkoa pitkin kulki Idäntieksi kutsuttu viikinkien vilkas kauppareitti itään.
 Hangosta länteen sijaitseva Hiittinen on Suomen ainoa arkeologinen kohde, josta voidaan olla varmoja, että siellä viikingit ja suomalaiset kohtasivat.
Suomalaiset tulivat Hiittisiin käymään kauppaa viikinkien kanssa.
~
Rosalan/Hiittisen reissulla kesällä 2013. Hiittisistä on löydetty Suomen alueen ainoa riimukiven kappale.
 ~
 Kauppatavarana oli lähinnä turkiksia, joita kulki viikinkien mukana aina Bysanttiin eli Välimeren itärannoille. Vastineeksi turkiksista suomalaiset saivat muun muassa hopeaa.
 Suomalaiset saivat myös esimerkiksi koruja, aseita, koriste-esineitä, astioita ja muuta hienoa, mitä ei omasta takaa ollut.
Viikinkien silmissä suomalaisten ehkä arvokkain omaisuus oli vaaleaihoiset naiset, joista sai idän orjamarkkinoilla hyvän hinnan.
 Suomalaiset ja viikingit ovat solmineet keskenään myös väljiä liittolaisuussuhteita.
Kuitenkin
 viikinkiajan suomalaishaudoista on löytynyt poikkeuksellisen paljon aseita. Tämä voi kertoa  sotaisasta kulttuurista."
(Kymen Sanomat)
~
Osebergin viikinkilaiva
 ~
Suomalaisten alukset ovat saattaneet näyttää esimerkiksi tältä.
~
Luettuani että Suomen
vanhin laivan hylky,
Egelskärin hylky tai sen kappaleet
sijaitsevat
Kotkan Merikeskus Vellamossa
teimmekin eräs iltapäivä retken
entiseen kotikaupunkiimme.
Vellamo yllättikin iloisesti sillä sen sijaan
että siellä olisi ollut vain pölyisiä
muinaisjäännöksiä
se esittelikin kattavasti pohjoismaista
merenkäynnin historiaa aina meidän päiviimme saakka.
Kuka tiesi että Suomi on saanut siniristilippunsa
pietarilaisen pursiseuran lipun mukaan?
~
~
~
Reissu Vellamoon
sai muistelemaan
erästä kesäreissua 
Ruåtsin rannikolle
ja surullisen kuuluisaa
Wasa-laivaa.
~
 ~
Vasa (Wasa) oli Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin lippulaiva, joka upposi 10. elokuuta 1628 Tukholman edustalla aloitettuaan juuri neitsytmatkansa. Vuonna 1961 laiva nostettiin merenpohjasta. Vuodesta 1990 lähtien alus on ollut sille perustetussa Vasa-museossa Tukholmassa.
Ajan tavan mukaisesti laiva oli koristeltu lukuisin veistoksin ja siitä oli määrä tulla paitsi Ruotsin laivaston suurin ja voimakkain, myös kaunein alus.  Vanhojen merimiesuskomusten mukaan koristeiden tarkoituksena oli suojella laivaa tuholta, mutta todellisuudessa niiden tuoma valtava ylipaino oli osasyy laivan uppoamiseen. Mahdollinen lisäsyy uppoamiseen oli laivan vinous, jonka epäillään johtuneen ruotsalaisten ja hollantilaisten puuseppien erilaisista mittayksiköistä. Tutkijoiden mukaan erilaisten mittayksiköiden käyttö saattoi olla syy laivan epäsymmetrisyyteen ja sitä kautta uppoamiseen.
(Wikipedia).
~
Komeaa perää epäillään myös Vasan tuhoon tuomitusta kohtalosta.
 ~
Olen
äärimmäisen kiitollinen siitä että
olen saanut syntyä ja elää näin
erinomaisen hienossa kolkassa
Suomenniemeä.
~
 ~
Nykyisin täällä kivikautisten kalliomaalausten
ympäröimän
Kymijoen rannalla,
mutta meri ja kotikaupunki aina sydämessäni.
Onneksi läheisiä asuu edelleen
Haminassa runsain mitoin.
~ Aallotar, Ahdin lapsi ~
~
~