keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Mitä Pakanuus Merkitsee Minulle?

" Äiti, ukkonen pelottaa minua."
” Ei meillä ole hätää.
 Ukkosenjumala se kiitää taivaalla vankkureillaan”.
***

***
(Kirjoitin tämän ystäväni blogia varten.
Tahdon kuitenkin kertoa tarinan myös täällä omassani).

Minä synnyin metsän siimeksessä, kaukana kaupungin valoista ja ihmisistä.
***

***
Vaunuissa nukkua tuhisin onnellisena sillä aikaa kun äitini samoili lähimetsissä
metsän antimia keräten.
 Yksin en ollut, vaunujen vierellä valvoi uskollinen karhukoirarouvamme.

Saatoin nukkua niin kauan että äitini täytyi käydä katsomassa, olinko edelleen elossa.

Kun omat jalkani alkoivat kantaa, minä leikin metsien olevan maahisten kaupunkeja. Talvella luistelin metsälammella ja kesällä keräsin kieloja ja metsämansikoita.
***

***
Hiivin isovanhemmilta salaa riiheen etsimään tonttua
jonka Pappa kertoi asuvan siellä.
***
Mummolassa.

***
Kaivon suuntaan en tohtinut enää paljoa vilkaista. 
Mami oli kertonut siellä asuvan näkin joka veti 
syvyyksiin jos kaivon kannelle meni kurkkimaan.
No ehkä ihan vähän vain..
Kolmevuotiaana sain Mamilta divarista 
ostetun Leena Krohnin Metsänpeiton.
Edelleen kun avaan tämän kirjan, 
kuljen mielessäni lapsuuden päiviin.
***
***
Minulle Metsänpeitto ei ollut ikinä vaarallinen.
 Se oli pehmeä ja turvallinen.
Aikanaan tiemme vei kauas kotikylästä, 
ja eksyin maailmanpeittoon.

Minulla oli ollut aina tietty tunne 
että olin toisenlainen kuin muut.
***
***
Tästä syystä unohdin itseni, vihasin suorastaan.
 Olin valmis heittämään hukkaan elämäni, 
kallisarvoisimman lahjan mitä minulle on annettu.
En silloin ymmärtänyt miksi tänne heitetään
sielu kärsimään niin saatanasti.
En kyllä varmasti tätä ymmärrä edelleenkään.
Aikuisuuden kynnyksellä aloin näkemään unia.
Niin todellisia
kuin ne olisivat oikeasti tapahtuneet.
 Kyky tuntea etiäisiä kehittyi samoihin aikoihin.
 Tai ehkä kyky on aina ollutkin.
***

***
Kun minusta tuli äiti
peikkotytölleni,
 aloin ensimmäistä kertaa rakentamaan omaa identiteettiäni.
Elämän rikki runtelemana se ei ollut helppoa ja menisi
vielä vuosia ennen kuin itseni löytäisin.
Ihmeellisten sattumusten kautta kävin 
kuoleman porteilla ja palasin sieltä toisen lapseni kera.
Pienen aivoverenvuodon runteleman poikani.
Tässä vaiheessa kasvukivut tuntuivat todella mitättömiltä,
kun kamppailtiin oikeasti isojen asioiden juurella.
***

***
Poikaa odottaessa olin nähnyt unen vaihdokkaasta. 
Tämä pieni vaihdokas oli silti 
suloisin pieni poikalapsi mitä olin koskaan tavannut.
Poikani käyttää myös intuitiotaan vahvasti, 
ja toisinaan tiedämme asioita ennalta.

Hänen maailmassaan tyhjyydessä on joku kenelle hän juttelee. 
Usein jutuissa mukana kulkee jo menneitä läheisiämme.
***

***
Olen kokenut vanhat suomalaiset jumalat omikseni.
 He ovat minulle konkreettisia luonnonvoimina, 
vaikka joskus kevättuulen puhaltaessa
 näen sieluni silmin Tapion puivan satoaan. 
Minä olen suomalainen pakana.
***

***
Rannikon lapsena myös skandinavian 
mytologialla on paikka sydämessäni. 
Se tavallaan nivoutuu suomalaiseen mielenlaatuun
 satojen vuosien symbioosin seurauksena.

Olen vahvasti intuitiooni luottava ihminen.
 Viha, katkeruus ja kateus siinä missä muut 
negatiiviset tunteet sumentavat intuitiota,
 ja tästä syystä pyrin olemaan aina parempi ihminen.
Silloin näen ja tunnen itseni voimakkaimmin.
Tämä on kuitenkin vaikeampaa kuin miltä se kuulostaa.
Elämään eksyy niin kovin helposti.
***
***
Luonto on minulle pyhä.
Rauhan tyyssija.
Luonnossa liikkuessa saatan lausua loitsun,
 ja jättää uhrin hiiteen siinä missä muurahaispesällekin.

Koen suomalaisuuden alkulähteen siinä missä
 painan kämmeneni vasten ikiaikaista kalliota. 
Samaan mihin kaltaiseni ,
 silti eri todellisuudessa elänyt 
esi-isäni on jättänyt kämmenenjälkensä.
***


***
Silloin saan itseeni sen saman
 järkkymättömyyden ja syvän tyyneyden
 millä peruskallio kohoaa paikallaan.

Kotona ensimmäinen kauhallinen 
annetaan saunassa hiisitontulle, joksi poikalapsi 
kodinhaltijamme nimesi.
 Kekrinä ja toisinaan muidenkin juhlien 
aikaan pöytään katetaan paikka 
myös heille ketkä ovat jo menneet.
Kun kaipaan johdatusta, 
neuvottelen riimujen kanssa
 yön pimeinä tunteina.
Elämässä inspiroidun menneistä ajoista,
 sydämen kodikseni tunnen rautakauden
pohjolan. Viimeisen pakanuuden aikakauden.

Aika aikaan unohtunut 
on loputon viisauden lähde.
Silti en eläisi missään muualla
 mieluummin kuin tässä ja nyt.
***
Oman kodin rappusilla🖤
***
Sitten kun päiväni ovat luetut, 
ei ajatuksiani voi oikeammin
 kertoa kuin Antimateria:
~
Kanna ruumiini vaikka suon syleilyyn,
 tuhkaa tuuliin tämän maan, tai jätä aukinaiseen hautaan,
 ei väliä muulla kuin että saan, 
jäädä lepoon siunaamattomaan, kotimaani multaan maatumaan.
🖤


maanantai 18. helmikuuta 2019

Antimateria...and Oceans, Tallinn, Estonia 16.2.2019.

Ajattelin kirjoittaa pienen postauksen keikkamatkailusta ulkomailla.
Kovin kauas ei ole taloudellisesti tai ajallisesti viisasta lähteä yhden tai kahden bändin takia, jollei sitten itse sijainti ole muuten mielekäs ja kiinnostava.
Esim. Saksassa tulee käytyä usein festaroinnin merkeissä mutta ei ihan klubikeikoilla.
Aiemmin olemme käyneet klubikeikoilla mm. Norjassa (Kampfar ja Vreid 10/2016), Eestissä Metsatöllin keikalla kesällä 2017, sekä Ruotsissa Naglfaria ja Dark Funeralia kuulemassa 11/2018.
-
Tällä kertaa fb.n ihmeellinen maailma muistutti minua tapahtumasta johon olin itseni linkannut kuten usein teen kun kiinnostavuuksia tulee vastaan.
Näin siis Howls of Winter VI.n
mainoksen keskiviikkona ja aloin puhuttamaan Taivaantakojaa matkaan.
Juuri jotain tämmöistä kaipaan nyt, kun lääkkeet on saanut mut nukkumaan ja sitä myötä tuntemaan itseni pirteämmäksi.
Toivottavasti alkava terapia auttaa sitten niihin persoonallisuuden elämää vaikeuttaviin haasteisiin.
Minua olisi kiinnostanut Norrhem perjantaina suuresti, sillä käytiin kuulemassa bändin eka julkinen livekeikka ikinä taannoin, ja olisi ollut kiva kuulla bändi nyt kun aikaa on jo kulunut.
Mutta, perheellisenä 19.30. soittoaika perjantaina ei ollut laivalla matkustaen saavutettavissa. Näin ollen matkaan lähdimme vasta lauantaina 7.30. aamulla Tallink Megastarin irrottautuessa laiturista 10.30.
-

-
Edelliskerralla matkustimme Eestiin Comfort loungessa, eli lisämaksullisessa osassa laivaa jonka hintaan kuului epämukavat penkit sekä pahaa kahvia, hanalimua ja keksejä.
Silloin Taivaantakoja vannoi että ensi kerralla matkustamme Business loungessa, eli jälleen lisämaksullisessa osassa laivaa mutta sen verran arvokkaassa, jotta tungosta harvemmin esiintyy. 
Alkoholijuomat kuuluu myös business loungen hintaan, jolloin absolutisteille hinta ruuasta ,Ginger alesta sekä sohvasta ikkunanäkymällä on jokseenkin
suolainen.
Olisi huippua jos laivayhtiöt kehittäisivät alcoholfree businessluokan.
Ruoka oli kuitenkin hyvää ja matka taittui rauhallisesti.
-
-
Tallinnassa meillä oli varattuna delux-huone Virukeskuksen vieressä sijaitsevasta Tallink City Hotellista.
Meillä oli kuitenkin kesäkuussa vanhentuvia Tallink club-pisteitä joten niillä ja 40€.n lisämaksulla me upgreidattiin sviittiin, joka olikin tosi valoisa, siisti ja viihtyisä hienolla näköalalla niin moderniin- kuin vanhaan Tallinnaan.
Tästä oli helppo suorittaa meidän perus Tallinnan rituaalit eli Seljankan syönti vanhassa kaupungissa, ruokakauppashoppailu ja hintavertailu Solariksessa, Natura Siberican shampooshoppailu Virukeskuksessa ja kierros  Kaubamajassa.
-
Illalla hotellilla pikasuihku ja vaatteiden vaihto ennen kuin napattiin taksi rockclub Tapperiin, joka sijaitsi keskustasta n.4km Pärnun suuntaan.
-
-
Siinä missä Suomessa black metalia tavoittaa ihan perus klubeilta ja baareista, tällä kokemuksella tie synkempään musiikkiin vie naapurimaissa pimeille sivukujille ja tehdashalleille.
Tapper muistutti sijainniltaan paljon Globenin varjossa Tukholmassa sijaitsevaa Krakenia.
Baari oli pitkulaisen mallinen, sinne johti jyrkät ja kapeat rappuset joilla jengi iloisesti röökasi puoliksi sisätiloissa.
Sääntösuomalainen sisälläni mietti heti että ei menisi palotarkastuksesta läpi tämä pulju meillä päin.
Itse lava sijaitsi baarin perällä isossa huoneessa jossa siinäkään ei ollut muuta merkittyä hätäuloskäyntiä kuin baariin johtava pullonkaula. Jauhesammutin sekä palovaroitin tilasta kyllä löytyi.
Mietin vaan että kummoisia pyroja ei tuolla varustuksella vedellä.
Muuten festari ei juuri poikennut kotimaisesta.
Horror shop myi Sonderkommando nord-huppareita virallisen merchikojun vastakkaisella seinällä, ja pääkielet mitä kuulin puhuttavan oli suomi ja saksa.
-
Mentiin paikalle parahiksi kuuntelemaan Antimateriaa, suomalaista kosmosbm.ää jota olin satunnaisesti joskus kuullut.
Tykkäsin livestään tosi paljon, erityisesti 
"Kun aukeaa mysteerit kuoleman"
jäi kaikumaan
mieleeni.
Siinähän kävi niin, että Taivaantakoja nukahti kesken Darkspacen
hypnoottisen ambientin, joka kyllä voimistui konerummun takoessa huimiin sfääreihin loppua kohden.
Jos tykkäät Limbonic Artista niin saatat saada jotain irti tästä Sveitsipumpusta.
Taivaantakoja vitsaili mulle että niillä on myös perinnesoittimia lavalla,  nimittäin käkikelloja :D
No ei oikeasti.
-
-
Taivaantakojan sydämessä on erityinen sija ...and Oceansille.
Tämä bändi viitoitti nuoren miehen aikanaan melodisen black metalin äärelle, ja olipa hän todistamassa bändin viimeistä keikkaa 2000-luvun keskivaiheilla.
Ennen nykyistä comebackia siispä.
Luonnollisesti minäkin olen osani saanut vuosien varrella, silti liveveto yllätti mahtavuudellaan.
Soundit oli kohdallaan ja meininki hyvä. Joskin syntikat olisi voinut erottua selkeämmin niihin kohtiin joissa keikkaa seurasimme.
Yhtään tylsää hetkeä ei tähän mahtunut ja biisit kuten Trollfan, Mechanic Hippie ja Baby Blue Doll -Merry Go Mind laittoi omankin tukkatuulettimen liikkeelle.
Taivaantakoja innostui siinä määrin että sai mojovan ohimokivun läksiäisiksi , ja settilistan napattuaan ja kitaristin kanssa muutaman sanan vaihdettuaan päädyimme kävelemään hotellille raikkaassa talviyössä.
Öinen Tallinna oli hiljainen
ja tutun turvallinen.
-
-
Kotimatka alkoi aamulla liian aikaisin. Skippasin aamupalan kun väsytti niin ja päätimme ottaa taksin terminaalille kun jalat oli öisestä vähän kipeät.
10.30.
sunnuntain Tallink Star oli niin hiljainen ettei tarvetta loungelle ollut.
Meripubista löytyi mukava loossi missä Taivaantakoja sai nukuttua ja minä fiilistelin Youtubesta edellisillan  parhaimpia biisejä.
Puoli tuntia ennen Helsingin satamaa lähdettiin ostamaan karkkia ja yksi saippua.
Jossain hotellissa oli Ritualsin shampoot ja saippuat ja ne tuoksui niin ihanalta että tahdoin kotiinkin
semmoisen.
Kotimatkalla poikkesimme
Porvoon Paahtimossa mikä sijaitsee siinä joen varressa sillan alla.
Maailman parhaat pressokahvit ja hyviä leivonnaisia siinä missä suolaistakin evästä.
Otin kanacurryleivän ja lämmintä omenapiirakkaa vaniljakastikkeella.
Ei harmittanut skipattu aamiainen enää :p
-
...and Oceans - Trollfan