maanantai 23. maaliskuuta 2020

Ché Vive Impara Sempre

Olen ennustanut taroteilla vain kerran, viime toukokuussa.
Tein siitä myös blogipostauksen jonka jälkeen asia unohtui
pitkäksi aikaa.
Kunnes loppuvuodesta selasin vanhoja blogikirjoituksiani.
Lukiessani toukokuun uteliaan tarotlukuni
en voinut uskoa kuinka viiltävän täsmällisesti
 ne kertoivat asioita joista meillä kellään ei ollut vielä 
pienintäkään aavistusta.
-

-
Riimutyöskentely on minulle tuttua, ja
se on semmoista taikaa, joka on sovellettavissa omaan mieleen
 ja jättää tilaa pohdinnalle sekä vaihtoehdoille.

Tarotkortit ovat armottomat.
Tästä syystä en ole nostanut korttiakaan edelliseen kymmeneen kuukauteen.
Minulla ei ole ollut yksinkertaisesti voimia
kantaa ajatusta tulevasta kun selviydyin hetki kerrallaan
sen hetkisestä..

Tänään nostin kortit nykyisyydelle, tulevalle sekä
omalle sielulleni;
-

-
Nykyisyys: TORNI

UNEXPECTED UPHEAVAL

Tornin ilmestyessä on aika syleillä muutosta.
Syvälle juurtunut, vuosikymmeniä vahvana kasvanut puu romahtaa alas.
Tuntuu kuin maailma hajoaisi sirpaleiksi.
Täysin yllättäin.
Tämä vaihe on kivulias sekä hämmentävä, mutta se menee ohi aikanaan.
Tulet katsomaan taaksesi ja tyytyväisenä saat huomata sen muuttaneen elämäsi suunnan.
Saatat jopa kokea sen suurena henkilökohtaisena läpimurtona..
 -
Kun nostin ensimmäisenä Tornin, mun ensimmäinen ajatus oli;
ei voi olla totta.
Ihan jokainen meistä varmaan ymmärtää tämän kortin tuoman sanoman
tällä hetkellä. Sen syvällisempiä henkilökohtaisuuksia en tässä koe,
ja huoli oli yleismaallisesti mun sydämen päällä korttia nostaessa. 
Me ja meidän lapset elämme nyt äärimmäistä aikaa 
joka tulee muuttamaan jokaisen meidän elämän kulkua, tavalla tai toisella.
-
-
Tuleva: SAUVOJEN TYTÄR 
VISIONARY, PASSIONATE
Sauvojen tytär on vapaa sielu, todellinen visionääri.
Hänellä saattaa mennä aikaa aloilleen asettumiseen.
Hän voi olla itsepäinen sekä huomattavasti vahvempi, kuin mitä päältäpäin voisi olettaa.
 Kuten koko Sauvojen korttiperhe, Sauvojen tytär on vaarallinen vihollinen.
Tämä kortti kuvaa naista, joka käy läpi muutosta tai henkistä läpimurtoa..
-
Äiti Maa.
Kuitenkin tämä kortti tuo minulle positiivisen, energisen tunnelman tulevasta.
-


Sielun kortti: MALJOJEN -VI-

MEMORIES, CHILDHOOD, JOY
Kauniin osallisuuden, lapsenomaisen logiikan kortti.
Maljojen kuutosessa ilmentyy lapsuuden viattomuuden taika.
Menneisyyden juuret on valaistu viimein värien eloisuudella..
Voit katsoa alas niihin ja kadota muistoihin. 
Saatat kohdata uudelleen vanhoja ystäviä.
Nämä kohtaamiset tulevat olemaan iloisia.
Nauti pienistä onnen hetkistä elämän jokaisella osa-alueella.
-
... lapsuus on viime päivinä pulpahdellut mieleen.
Toisin kuin hyvin pitkään, ei tällä kertaa ahdistavana tai surullisena vaan
kaikki ne hyvät ja onnelliset muistot.
Mami ja Pappa, hekin vierailivat mun unessa, eikä mykkinä
haamuina kuten vuosien varrella, vaan omina itsenään.
He olivat muuttaneet takaisin serkkuni remontoimaan hirsitaloonsa ja elelivät siellä
ikuisesti iloisina vanhuuden päiviään. 
Ehkä mä olen viimein 15 ja 10 vuoden jälkeen valmis päästämään surusta irti ja kokemaan onnea siitä että he elävät mun unissa onnellisina.
Näiden ihmisten menettäminen tuntui aikanaan siltä kuin mut ois heitetty yksin tähän maailmaan.
Ehkä mä olen nyt valmis toteamaan, että ihan hyvin oon päässyt eteenpäin.
En yksin, vaan itse vierelleni tuomien rakkaideni kanssa.
Me saadaan elää ja kokea aika poikkeuksellisia asioita, niin hyvässä kuin haasteena.
-
Mä halusin nostaa lopuksi riimun kun se
 on se mun omin juttuni näiden korttien 
lumosta huolimatta.
Mun elämääni kiertää tietyt riimut. 
Toisia riimuja en nosta koskaan.

Nostin Wunjon.
Mun rakkaan luonnonlapseni riimun.
Wunjo symboloi vapaana virtaavaa ylitsepursuavaa henkistä voimaa.
Se on kahlitsematon
.Merkkinä Wunjo muistuttaa ihmistä,
 joka on nostanut katseensa ylös maasta kohti valoa ja laajempia horisontteja.
-
-
Ihminen oppii niin kauan kuin elää.




keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Wunjo


Joskus syys/lokakuussa kun Taivaantakoja soitti mulle ulkomailta varovaisen puhelun:
" älä nyt hermostu, mutta ootko miettinyt että voisimmeko mahdollisesti muuttaa Viroon?"

Ajatuksissani kenties huusin "EI Knutin kanssa voi muuttaa vieraaseen maahan!",
mutta kaikki mitä sanoin oli:
" Jos tilanne sitä vaatii niin sitten me mennään. Kyllä asiat järjestyy".
-
Digiart by Namiko
-
Olin vielä sairaslomalla silloin enkä vielä kovin hyvässä kunnossa
joten ensimmäiset päivät ja viikot meni aivan shokissa.

Olin kuitenkin vasta vuosi aiemmin saanut siihen astisen elämäni suurimman unelman toteen,
oman asunnon mieluisasta ympäristöstä ja meidän
näköiseksi remontoituna.
Nyt kaikki se vaiva ja ilo tuntui hukkaan heitetyltä ja suru siitä oli suuri, että lasten koulutilanne oli sillä hetkellä tosi hyvä.

Tytär viihtyi ja pärjäsi yläkoulussa ADHD.n tuomista haasteista huolimatta ja hänellä oli ystäviä.
Knut oli ollut samassa autismiopetuksessa jo 6 vuotta ja päivät sujuivat totutulla rutiinilla.
Meillä oli omaishoidon sopimus,omaishoidon vapaat perhehoitona sekä kaikki muut vammaisille kuuluvat palvelut sekä edut. 

Tämä kaikki vaihtui suureen epävarmuuteen tulevasta.

Raha-asioita en tässä laajemmin avaa mutta luonnollisesti mm. kaikki Kelan tuet kuten lapsilisät, elatustuki, vammaistuki, kunnan omaishoidon tuki jne. lakkaavat pysyvän maasta muuton myötä.

Toki kolikolla on aina kääntöpuolensa jonka jälkikäteen näen ainakin selvästi.
Knutilla oli tutussakin kouluympäristössä ollut haastavia ja vaikeita jaksoja.
Viimeksi suuremmin kun siirtyi pienten luokalta seuraavaan.
Tämä konkretisoitui kotona aamuraivoina jonka aikana Knut saattoi satuttaa fyysisesti joko minua tai itseään
 (lyömällä itseään päähän, nykimällä hiuksista tai puremalla).
Ainakin yksi taksikuski oli semmoinen jonka kyytiin en lasta tahtonut laittaa joten jatkuva taksien perumisrumba ja 30km.n hakumatka kieltämättä rassasi.
Omaishoidon vapaiden tekijä ehti liian harvoin meille muilta työkiireiltään ja tämä toi pahaa mieltä niin pojalle kuin minulle.
Pienehkössä yläkoulussa tytär sai kuulla jonkun verran vinoilua suuresta Gacha edit-aiheisen IG-tilinsä seuraajamäärästä.
Pienissä piireissä ikätoverin menestys harrastuksen parissa saattaa jotakuta ketuttaa vaikkei tytär itse asiaa koulussa kenellekään edes maininnut.
Tytär oli myös koulunsa ainoa ET-oppilas ja koki harmia siitä että
jäi yksin tilanteessa tai vaihtoehtoisesti joutui vasten vakaumuksiaan osallistumaan uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Taivaantakoja inhosi luokattoman huonoa nettiyhteyttä maalla eikä muutenkaan innostunut
syrjäisestä sijainnista ja autiudesta.
Minä toivuin vakavasta loppuunpalamisesta.
Hoitajan ura oli tullut tiensä päähän. Lääkäri määräsi elinikäisen vuorotyökiellon
enkä muutenkaan ollut valmis palaamaan entiseen,
sisältäpäin sielua syöneeseen työympäristöön.

Kouluasioiden hoitoa Virossa stressasin ja havaitsin myös pitkittäväni toimeen ryhtymistä ihan kuin odottaen että tilanne peruuntuisi tai heräisin unesta tai jotain semmoista.
Tässä kuitenkin puhuttiin isoista asioista ja nykyisten koulujen tuli saada tilanteesta tieto mahdollisimman pian. Esim. Knutin koulussa työntekijöiden määrä on suorassa yhteydessä koululaisten määrään ja kun 
Knut, joka tarvitsee ympärivuorokautista ohjausta sekä valvontaa, muuttaa pois, todennäköisesti joltakulta loppuu määräaikainen työsopimus.

Asuntoa Tallinnasta pystyi alkaa etsimään todenteolla vasta marraskuun lopulla.
Taivaantakoja muutti joulukuussa edeltä ja me helmikuussa.
Kun etsit Virosta vuokra-asuntoa tulee sinun huomioida muutama seikka.
Pelkkä ilmoitettu vuokra ei vastaa asunnon kokonaiskustannuksia, vaan lähes aina vuokran päälle maksetaan ns. kommunaalikulut jotka Suomessa vastaavat parhaiten vastiketta.
Joskus et saa edes tehtyä vuokrasopimusta ilman Viron ID-tunnusta.
ID-tunnuksen haku on ihan oma prosessinsa ja vaatii läsnäoloa maassa.
Usein vuokra-asunnon välittäjän palkkio jää vuokralaisen maksettavaksi eikä tätä summaa palauteta.
Huomioi myös ettei homeongelmia käytännössä ole (noteerata) Viron asuntomarkkinoilla joten terveytesi on kirjaimellisesti oman nenäsi ja intuitiosi varassa.
Tämän vuoksi Taivaantakoja asetti ehdottoman EIn mm. vanhalle kaupungille.

Kävin/kävimme läpi kymmeniä asuntoja ja yhdessä vaiheessa selasin asuntosivuja monta kertaa päivässä. Meidän kriteerit olivat aika tiukat eli uusi/uudehko talo, neutraali sisustus
(usein vuokrakämpät ovat markkinoilla osittain tai täysin kalustettuina ja virolainen sisustusmaku voi olla räikeä ja persoonallinen),
maa- tai kaukolämpö, kolme erillistä makuuhuonetta sekä toimistotila (sauna),
ulkotila, parkkipaikka, sijainti alle 5km Tallinnan ydinkeskustasta, turvallinen asuinalue hyvien kulkuyhteyksien varrella, vuokra kommunaalikuluineen (mieluusti reilusti) alle 2000€/kk.

Yksi asunto menikin sillä lailla ohi suun että Taivaantakoja oli ehtinyt jo Tallinnaan asti kun välittäjä ilmoitti että ko. asunto on vuokrattu toisaalle.
Silloin harmitti mutta kohtalouskoisena tiesin että se ei ollut meidän kotimme.

Lopulta oikea koti löytyi ns. kreivin aikaan, kaikki kriteerit täyttäen (paitsi sauna), 
mutta olen oppinut nauttimaan kylpyammeesta.
-
-
 Muistaakseni marraskuussa otin lopulta yhteyttä Tallinnan suomalaiseen kouluun sillä oletin että tottakai molemmat lapset menee sinne.
Tallinnan suomalainen koulu kuuluu Suomen koulujärjestelmän piiriin vaikkakin se on yksityiskoulu suhteellisen korkealla vuosimaksullaan.
Tallinnan suomalaisessa koulussa ei kuitenkaan ollut resursseja tai tällä hetkellä edes erityisopettajaa joten Knutille siellä ei ollut valmiutta ja tyttärellekin ADHD huomioiden siinä ja siinä.
Tytär kuitenkin kovalla työllä sai siitä timanttisen välitodistuksen että paikka suomalaisesta koulusta aukeni kun meillä oli näyttöä ettei hän tarvitse mitään erityistä tukea oppimiseen.

Pojan koulutilanne näytti tässä kohtaa hyvin  synkältä.
Autistisen ihmisen voi olla vaikeaa tai mahdotonta kommunikoida edes äidinkielellään.
Miten lapsi reagoi ja miten se häneen vaikuttaa kun alkoi näyttämään siltä että Knut joutuu täysin vieraskieliseen oppimisympäristöön?

En oikeastaan edes tiennyt mistä lähden tilannetta selvittämään joten pyysin Taivaantakojaa etsimään minulle Tallinnasta erilaisia autismikontakteja ja sainkin
Tallinn Autism Accosiatonin (Tallinn ja Harjumaa autismiühing) yhteystiedot.
Sähköpostiin vastannut henkilö teki selvästi tätä vapaaehtois (?) työtä suurella sydämellä ja sainkin hyvin perusteellisen, loistavasti jäsennellyn vastauksen jossa kerrottiin erilaisista Tallinnan erityiskouluista.
Hän mainitsi että eräässä kunnallisessa koulussa on suomea puhuvaa henkilökuntaa,
ilahduin ja aloin selvittämään Knutin mahdollisuuksia päästä ko. kouluun.

Vastaus tulikin sähköpostiin pian mutta tämä kunnallinen koulu oli siitä tiukassa tilanteessa että toimivat väliaikaistiloissa jotka ovat kerrassaan luokattomat
(vrt. 6 oppilasta ja opettaja mun vaatehuonetta vain hieman isommassa tilassa) joten ennen syksyä ja uuden koulurakennuksen valmistumista ei sieltä koulupaikkaa heruisi.
Kävimme kuitenkin paikan päällä tutustumassa kouluun.
Meidät vastaanottanut nainen oli persoonallinen, ja vaikka ymmärrän soveltuvuustestin tarpeellisuuden, en pitänyt hänen tavastaan puhutella poikaani saati siitä että hän riuhtaisi pojan käden pois palikkalaatikosta johon poika koski ennen kuin sai luvan.
Hyvin pian kävi ilmi ettei ainakaan tämän naisen johtama osasto ollut Knutin paikka vaan Knut oli hänen arvionsa mukaan liian "high functionin", eikä Knutin diagnoosikaan riittänyt ko. paikkaan.
Lopputapaaminen sujui kuitenkin paremmin.
Naisesta paistoi tietystä vanhan liiton meiningistä huolimatta vahva tietämys asioista ,
ja saimme vinkkiä että Knut tarvitsee kokonaan uuden diagnoosin saadakseen tarvitsemansa tuen Virossa 
(Suomessa kehitysvammoja ei määritellä usein vielä näin nuorilla autisteilla, joten Knutin dg. oli austismi sekä määrittelemätön kehitysvamma sekä sopeutumiskäyttäytymisen häiriö).
Myöskin kaikki erityislapset Virossa tarvitsevat erityislasten koulutoimen
"rajaleidjan", erityislasten koulutoimen päätöksen sekä määrittelyn opetussuunnitelman tasosta 
( Suomessahan tämä on yksilöllinen, Virossa 4 eri tasoa opetussuunnitelmia).

Samalla Viron käynnillä kävimme myös toisessa erityiskoulussa mutta tämä paikka ei selvästikään ollut Knutin paikka vaan lähinnä hyvin vaikeavammaisille lapsille.

Myös tyttären koulussa kävimme tutustumassa ja siitä jäi oikein hyvä fiilis.
Tallinnan suomiyhteisö on tiivis ja koulu vaikutti positiiviselta oppimisympäristöltä kaikkineen :)

Tämä aika oli stressaavaa reissaamista ees taas maiden välillä ja samalla arjen tuli pyöriä kouluineen päivineen myös Suomessa.
Knut oli aiemmin ollut vain kerran risteilyaluksella,
vuonna 2012 jolloin hän istui vielä rattaissa ja meneminen siitä helppoa.
Pelkäsin kamalasti laivamatkustamista pojan kanssa koska jos esim. poika tekee totaalistopin autokannella kieltäytyen liikkumasta niin olisin todella pulassa.
Autokannelta on pakko poistua ennen laivan lähtöä ja jos se menee siihen että joudun kantamaan 11-vuotiaan yli 40-kiloisen vastentahtoisen pojan pois sieltä, saan itse takuulla fyysisiä vammoja.
Peloissaan ja raivoissaan Knutin voimat ovat valtavat ja jälki sen mukaista. 
Vaatii paljon ennakkopohdintaa sekä psykologisia jekkuja että asiaa edes uskalsi kokeilla.
Lopulta poika oppi nauttimaan laivamatkasta.
Toki kustannukset ovat korkeat sillä jotta odottamisaika saadaan minimoitua, meillä tulee olla joko kultakortti tai businessluokka jotta pääsemme priority-autojonoon.
Aluksi kuljimme lounge-matkustajina mutta oma ikkunallinen hytti osoittautui korvaamattomaksi hyvin pian.

Seuraavaksi otin yhteyttä rajaleidjaan ja lähetin uudelleen sähköpostia osaan niistä yksityiskouluista jotka eivät vastanneet minulle ensimmäisellä kerralla
(kun spämmäsin autism accosiationilta saamaani koululistaa).
Epäilin kielimuuria joten lähetin uudet meilit eri henkilöille kuten apurehtoreille yms. tällä kertaa.
Rajaleidjan vastaus oli sekä huojentava että stressaava.
Kävi ilmi että kunhan pojalla on 
Viron ID-tunnus niin koulu järjestyy tavalla tai toisella sillä Virossa on yhtä kaikki oppivelvollisuus.
ID-tunnusten saanti vaatii siis edelleen sen läsnäolon  Virossa joten silloin konkretisoitui se Suomesta lähdön hetki ja tilanneen äkillisyys.
Ennen kuin huomasinkaan pakkasin jo irtaimistoa meidän autoon.
-
-
Tätä ennen kävin noutamassa pojan uuden diagnoosin paperiversiona.
Diagnoosi onneksi hoitui puhelimitse sillä lääkityksen aloittamisen vuoksi Knutia hoitava neurologi oli tavannut pojan juuri marraskuussa.
Uusi dg. oli näin ollen autismi sekä keskivaikea kehitysvamma.
Kävin myös uusimassa pojan kuntoutussuunnitelman Kouvolan kaupungin kanssa jotta saisimme matkaan tuoreet dokumentit.
Tarvitsimme myös lasten englanninkieliset syntymätodistukset sekä notaarin vahvistaman isän suostumuksen maasta muuttoon. 

Pian olikin aika haikeiden läksiäisjuhlien sekä ystävien hyvästelyn.
Knutin koulun aikuiset olivat järjestäneet omakustanteena upeat juhlat tarjoiluineen sekä pienin lahjoin pojalle.
Jäi niin hyvä mieli :)

Nyt olemme siis vihdoin kaiken tämän jälkeen Virossa, ja tänään kahden koepäivän jälkeen Knut hyväksyttiin oppilaaksi erityislasten yksityiseen steinerkouluun. Tämä koulu oli eräs toisella meilikierroksella vastanneista :)
Steiner oli minulle aiemmin vieras käsite mutta kaikessa eksoottisuudessaan se kuulostaa ja tuntuu sopivan Knutin persoonallisuuteen loistavasti!
Olen niin iloinen että voisin itkeä!
Jos jaksoit lukea kirjoitukseni tähän asti, ymmärrät varmaan miksi.
Ensimmäisten päivien perusteella kielimuuri ei vaikuta ylitsepääsemättömältä haasteelta, sillä poika osaa tukiviittomat sekä toimia AAC-kuvien kanssa.
Hän oppii nopeasti mallittamalla ja puhuu jo nyt hieman englantia sekä eestiä.

Tässä vaiheessa pienet takapakitkaan eivät lannistaneet kuten se että olin saanut vahingossa pojan syntymätodistuksen suomeksi eikä se kelvannut viranomaisille tai sen ettei ID-kortin kuvan ottaminen onnistunut Knutin kanssa kuva-automaatissa.
Seuraavana aamuna minua odotti meilissä enkunkielinen syntymätodistus.
Suomen maistraatin työntekijä ymmärsi viestistäni asian kiireellisyyden ja toimi ihanan supernopeasti!
Iso kiitos hänelle.
Korttiin sain itse napattua kuvan photoboothissa kännykällä.
Kun virkailija arvioi kuvaa totesin napakasti englanniksi että pojalla on synnynnäinen näkövamma, ne silmät eivät katso ikinä suoraan. 
Niin pääsimme pälkähästä koska Knut ei tosiaan katso kuvassa kameraan vaan hieman yli.
Nyt kortit ovat tulossa ja lasten kouluarki pääsee alkamaan!

Että näin. 
Nyt toivon seesteistä arkea ilman tämän kummoisia lisähaasteita,
kiitos :D
-








sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Maisema

-Vieras on tuo, maiseman suo.
Kaukana kotimaa.
 Kimmellä ei kirkkaana nuo tähdet Pohjolan.-


-


-
Muutto. Huh.
Muutto ulkomaille?
Fucking horror.
Mun on tehnyt mieli monen monta kertaa jakaa mun tuntemuksiani täällä, mutta
se olisi ollut vaan samaa itsesäälissä kierimistä ja hysteriaa.
Joo en ole ihminen sieltä helpoimmasta päästä ja aina sitten sen kun Taivaantakoja ehdotti Suomesta muuttoa, olen panikoinut kaikesta tarpeellisesta ja kaikesta turhasta.
Ei unelmatilanne näin juuri pitkästä vaikeasta loppuunpalamisesta toipuvana.
Vaikka nimenomaan unelmatilanne tämä ihmislapselle on!
Elämästä saanee hurjasti enempi irti kun riuhtaisee itsensä aika ajoin tuntemattomaan.
Sillä, arjen tasaisuuteen tuudittautuminen on kupla joka rikkoutuu kuitenkin aikanaan.
Mikään ei ole ikuista. 
-

 -
Nyt ollaan siitä voiton puolella että olemme virallisesti korjanneet luumme Suomen rannikolta.
Tyttären koulu alkaa maanantaina ja Knut menee kokeilujaksolle yksityiskouluun.
Kielimuuri on pojan kohdalla suuri haaste sillä suomenkielistä koulupaikkaa ei hänelle yksinkertaisesti ole.
Jollei asia nyt ratkea niin syksyksi viimeistään.
Asiat rullaavat kun Viron ID-tunnukset ovat taskussa, sanoi tyttären koulun rehtori ja tästä luottavaisin mielin, tunnukset ovat matkalla.

Uusi koti Tallinnassa on ylellinen ja mukava.
Virossa vuokra-asunnot ovat usein osittain tai täysin kalustettuja kuten tämäkin joten tietty hotellimaisuus on edelleen läsnä eikä se tuskin mihinkään poistu.
Toki täällä vakiovarusteena olevat huonekalut ovat uudenkarheita, täyspuisia sekä laadukkaita ja kalustukseen kuului myös kodinkoneet kahvinkeitintä myöten joten kyllähän tämä elämän mahdollisimman helpoksi tekee.

Me tilattiin tuossa kuluneella viikolla omia huonekaluja sen verran, että kaikki saavat työpöydät, sekä kunnon työtuolit.
Me aikuiset työskentelemme koneilla, tytär piirtää suurimman osan vapaa-ajastaan ja Knut tykkää mallittaa muiden puuhia. Näin ollen kyllä,
olemme tietotekniikan orjia ja nämä olivat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä.
Mulle tulee semmoinen moderni pukkijalkainen pöytä sillä mun pitkät jalat vaatii hurjasti tilaa etten kolhi niitä. Lasten pöydät ovat perinteisemmät koulupöydät kaapilla ja laatikoilla.

Taivaantakoja ei osaa nukkua ilman ruutua, joten ostettiin lipasto tähän makkariin minkä päälle se ostanee telkkarin. 
Huonekaluostokset tehtiin kätevästi ja tutusti Jyskistä.
Esim. Ikean isoa kauppaa Tallinnassa ei ole mutta ns.
pieni näytemyymälä ja tilausmahdollisuus kaikkeen.

Täällä on toki paljon suomalaisille tuttuja ketjuja ja brändejä, mutta tarkoitus olisi integroitua kulttuuriin, eikä pitää Tallinnaa ns. "Etelä-Helsinkinä".
Ilokseni oonkin huomannut että meidän lähikauppa,
liettualaisketju Maxima on ruokakaupoista mun suosikkini.
Valikoima on silleen sopivasti random ja eksoottinen suomalaiseen makuun :)
Hintataso on myös edullisempi esim. Prismaan joka on paljolti Suomen hinnoissa.
Tänään päiväretkeltä tullessamme löydettiin muutaman kilometrin päästä kotoa
jätti-Maxima jossa tulee varmasti vierailtua usein.

Meidän koti sijaitsee 3km vanhasta kaupungista,
juuri kesklinnan ulkopuolella. Kristiinen kaupunginosassa.
Meillä on iso kattoterassi ja parveke, 5 huonetta, keittiö sekä
2 kylppäriä.
Meiltä ei näy meri, mutta Nõmmen metsät ja Tallinnan uniikki uusvanha miljöö kylläkin.
-
 -

Meri kuitenkin tuntuu ilmassa ja kuuluu lokkien ääninä taivaalla.
Meren lapsena kasvaneena sitä ei huomakaan kaipaavansa, ennen kuin asuu aikansa sisämaassa.

Odotan innolla lenkkeilykelejä sillä olen kylmänarka.
En ole vielä räntäsateessa lähtenyt ekskursionille kävellen mutta näen kyllä päivälenkin vanhaan kaupunkiin sekä muihin kiintoisiin lokaatioihin kuten Kadriorgin puistoon enempi kuin todennäköisenä.

Autoretkiä oomme tehneet pari. Kahdestaan ajoimme Taivaantakojan kanssa
Sakuun ihan vaan koska Saku.
Lähikaupasta ostettu jääteekin maistui vähän bisseltä se tehdas kun on siinä keskellä kylää. :D

Tänään kävimme lasten kanssa Paldiskissa, joka on
neukkulan suljettuna kaupunkina toiminut sotilaallinen tukikohta.
Sukellusveneitä, ydinreaktoreita ja muuta pientä kivaa.
Kuin Hankoon olisi ajellut tuli vähän mieleen.
Edelleen liki 50% Paldiskin asukkaista on venäläislähtöisiä ja noh.
Sehän oli kuin Eskolanmäki vähän hienommalla lokaatiolla.
Satama-alueet oli aidattu joten merellinen atmosfääri ei niinkään päässyt oikeuksiinsa.
Onneksi bongasin Google Mapsista rantatien takaisin Tallinnaan (37km),
joten löysimme kuin löysimmekin hienoa talvisen hyytävää merimaisemaa. 
Kotimatkalla ajateltiin bongata majakka mutta Knut alkoi olla kyllästynyt ja nälkäinen niin jätettiin majakkareissu toiseen päivään.
-
 -

Koen tässä lääkityksen sekä tämän positiivisen mutta
raskaan elämänmuutoksen aikana jotenkin kadottaneeni osan mun kipinästä.
Sen tietyn maagisuuden ja hypomaanisen elämänilon.
Viime päivinä, kun omat uudet rutiinit ovat pikkuhiljaa kutoneet
turvallisuuden pehmeää lankaa mun arkeeni,
se pienen pieni kipinä on syttynyt uudelleen.

Olisi kamalaa jollen kykenisi tuntemaan näin syvästi.
Musiikki kanavoi mun sielua paremmin kuin mikään.

Oikeastaan kun mietin, niin mun henkinen
kipinä syttyi uudelleen tasan viikko sitten.
Kuin vettä aavikolla vaeltaneelle!
Kävimme Hiidenneidon kanssa Moonsorrow´n
Verisäkeet-kiertueen Helsingin keikalla!
Karhunkynsi sekä Kaiku livenä oli kerrassaan
ylimaallinen kokemus!
Olen myös löytänyt uutta kuunneltavaa kuten
otsikossa lainaamani iki-ihana 
Vermilia, uudenkarhea Wardruna, 
Danheim biisillään Ymir sekä  
Heldom etenkin kappaleellaan
Myrkr.
Myrkr tarkoittaa muinaisnorjaksi pimeyttä.
Hassua että tarvitsen pimeyttä
sytyttääkseni kipinän.
-
 -
Niin se vaan menee.
Hassu ihmislapsi.