lauantai 18. heinäkuuta 2020

My Body Is My Journal, And My Tattoos Are My Story


Viime aikoina olen keskittynyt
aiheeseen tatuoinnit.
Olen ottanut tatuoinnin, lukenut tatuoinneista,
katsonut dokumentteja sekä jakanut ajatuksia ystävien kanssa.
-
-
Otin ensimmäiset tatuointini lähes vuosikymmen sitten.
Muoti ja kulttuuri ovat muuttuneet siinä ajassa.
2010-luvun alun Suomessa tatuointeja näki joka puolella,
sekä jokaisessa yhteiskuntaluokassa.
-
-
Minua tatuoinnit ovat aina viehättäneet esteettisesti.
Mun kauneuskäsityksen mukaan ihmisen henkilökohtainen tarina ikuistettuna
iholle on huomattavasti mielenkiintoisempaa ja viehättävämpää
kuin paljas iho.
Puolisoa valitessa hänen käsivarsien kuvat lähinnä sai huokailemaan
ihastuksesta.
Silloin minulla ei itsellä tatuointeja vielä ollutkaan.

"Tulet katumaan tatuointeja vanhana"
lähinnä tokaisuna hymyilyttää, sillä
vanheneva kuivuva ruumis ei ole minun makuuni
mitenkään erityisen kaunis oli se luonnontilassa
tai kuviin verhoiltu.

Nykyisin koen, että tatuoinnit ovat jälleen palanneet enempi
alternative-väen asiaksi poistuen massamuodista,
mikä ei ole ollenkaan huono asia.
Aloin miettimään asiaa viime vuonna. kun havaitsin
tatuointi- ja lävistysstudioiden aika liki kadonneen meidän
kotikaupungista Kouvolasta.
Etsin silloin lävistäjää tekemään tyttärelle korvareiät,
mutta jouduimme tyytymään pyssyreikiin,
joista toinen menikin vinoon, ja tytär lopulta luopui korviksista.

Tänne Viroon muuton myötä asia on pyörinyt mielessä ehkä enempi,
sillä vaikka minä takuulla tasan satavarmasti
pyhitän kehoni omalle sielulleni,
ja teen sillä juuri mitä itse haluan ja parhaaksi näen,
tulee muistaa että minulla on diagnosoitu mm. yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Tämä tarkoittaa sitä että huonoina hetkinä minä olen harvinaisen
ylivirittynyt tiedostamaan ympäristön, sekä oman
erilaisuuteni siinä.
Tämä tuo minulle pahimmillaan ongelmia ihan perusasioiden hoitamisessa
ja ulos lähtemisessä.

Tosiasiassa, alternative-väki,
tai näkyvästi tatuoidut henkilöt ovat täällä
katukuvassa harvinaisempia kuin kotimaassa.
Täytyy muistaa että kuri oli kova Neuvostoliiton aikaan.
Emme vielä asuneet täällä. Etsin Knutille koulua,
ja havaitsin meitä haastatelleen naisen kavahtaneen
mun pientä riimutatuointia käsivarressa.
-
-
Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun minä huomasin
negatiivisen reaktion itseäni kohtaan oletettavasti kehontaiteen
perusteella.
Surullista, mutta totta.

Toisaalta, ihmiset jotka ovat taipuvaisia
kiusaamaan ja alistamaan kanssaihmisiä
ulkoisten tekijöiden pohjalta, löytävät siihen aina jonkin syyn
olit sitten itse muokannut ulkoista olemustasi tai et.

Jotenkin kaiken tämän seurauksena olen sitten
tutkinut asiaa enempi universaalista näkökulmasta
ja ihan aikuisten oikeasti järkyttynyt ennakkoluuloista
tatuoituja ihmisiä kohtaan.
Oon ehkä ollut sitten naiivi ja omassa pikku kuplassani,
mutta ei ole käynyt omassa
pienessä mielessä arvostella yksilöä ja määritellä mm.
yhteiskuntaluokka tai koulutus kehontaiteen perusteella.

Olin tosi ylpeä itsestäni kun nuoruuden rankkojen kokemusten
jälkeen
(kyllä, myös keskituloisen perheen lapsella voi olla vaikea nuoruus)
ja rikkinäisen mieleni kanssa
eläen valmistuin lähihoitajaksi erinomaisin arvosanoin.
Myöhemmin nettikeskusteluita seuranneena
kun tatuoitu lähihoitaja on ilmeisesti yhtä kuin
ihmisroska ihan vain näiden kahden ominaisuuden perusteella.

Ja minä kun kuvittelin tekeväni yleisesti parempaa
ja tasavertaisempaa yhteiskuntaa kanssaihmisille.
Hassu pieni ihminen.
-
-
Onneksi maailma ei ole mustavalkoinen,
ja elämässä on niin paljon erilaisia määrittäviä tekijöitä
ja vivahteita.

Minusta saa olla mitä mieltä vain sillä aikaa kun minä elän elämääni
kattohuoneistossa Tallinnassa käyden välillä mun omistusasunnossa
Suomessa rentoutumassa :)

Oon ehkä niin kauan elänyt alt.kulttuurin vaikutuksessa
että mulle on itsestäänselvää että rankasti kuvitetuissa ja
lävistetyissä yksilöissä löytyy ihan jokaisen yhteiskunnan osa-alueen edustajia.

En ole myöskään ikinä kuvitellut että laadukas tatuointitaide
olisi jotenkin persaukisten hommaa, päinvastoin.

Suomessa tatuoinnit maksavat ilman suhteita maltaita.
Tatuoinnin jälkihoito vaatii kurinalaisuutta sekä kärsivällisyyttä.
Jos otat kehoosi kuvan olet oletettavasti varautunut myös sen huoltamiseen
tulevaisuudessa.
Tatuoinnit kun muuttuvat ajan saatossa kehon kulumisen myötä,
vaikka olisivat kuinka laadukkaita.
-
Kallein tatuointini vm.2012.

Henkilökohtaisesti minä olen tatuoitu koska;

- tatuointini tuovat mun sielunmaiseman myös ulkopuolelle.
- olen utelias. Tahdoin tietää, kuinka kestän kipua.
- pidän laadukkaita, harkittuja tatuointeja esteettisesti miellyttävinä.
- en pidä vanhenevaa paljasta ihoa esteettisesti erityisen viehättävänä.
- minulla on arpia joita tahdoin/ tahdon peittää.
- tunteeseen tatuoinnin ottamisesta jää koukkuun.
-

-
Ilokseni löysin täältä Tallinnasta ihan täydellisen
tatuointistudion.
Hygieenisen, laadukkaan, suomalaisen mittapuulla
kohtuuhintaisen, miellyttävällä
asiakaskohtaamisella ja mielenkiintoisella sisustuksella
toteutetun semmoisen.
-

-
Voin lämpimästi suositella
vierailua Saarkultissa
ihan jokaiselle uusia tatuointeja harkitsevalle :)

Minua kiinnostaa kuulla myös
sinun kokemuksiasi tai ajatuksiasi aiheesta.



keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Stay Wild Moon Child


Ensimmäinen postaus 36-vuotiaana.
Huh.
Mitenkäs tässä näin pääsi käymään.
Nuorena olisin voinut lyödä elämästäni vetoa etten näe 30-vuotissyntymäpäivääni.
Tokihan jokaisesta terveenä eletystä vuodesta tulee olla onnellinen.
-
-
Ajatuksia vanhenemisesta
Hiipii mieleen.
Tunnen että olen sinut oman kuolevaisuuteni kanssa,
ei siinä mitään.
Mutta miksi ihmeessä ihmiskehon tarvitsee rapistua
niin luvattoman aikaisin suhteessa nykyiseen eliniän odotukseen.
-
Aineenvaihdunta hidastuu, selluliitti hiipii käsivarsiin,
hellepäivät turvottaa, huonosti nukutun yön jälkeen
selkää kolottaa :D
Eikä ilman päiväunia meinaa jaksaa.
-
Sanotaan että liikunta pitää virkeänä mutta
let´s be honest,
siihenkin on moni kuollut.
-
Seliseli Valivali,
moni ihminen ottaisi mielellään sun huonon päivän, sanotaan.
Live, Laugh, Love ja sen sellaista ympäripyöreää.
-
Niin kauan kuin saan elää fyysisesti terveenä
mun läheiset ympärillä,
niin pieni tylsistyminen tai koti-ikävä tai
pilkistävät ikääntymisen merkit eivät saa
painaa mieltä matalaksi.
-
-
Jos self-care metodeista puhutaan, niin olen panostanut luonnonkosmetiikkaan. Esim. arganöljyeliksiiri, Nurmen sitruunaruoho-
palashampoo sekä hiilisaippua ovat semmoisia mitä ilman en tahdo olla.
 Suitsukkeet ovat päivittäisessä käytössä.
Kesäaikaan kynttilät sekä eteeriset öljyt ovat olleet sivussa.
Sen sijaan olen ilahduttanut itseäni leikkokukilla,
sillä meidän lähikaupasta niitä saa alle 2€/kimppu.
-
-
-

Viime aikoina osittain ihan tylsyyttäni olen panostanut
aika paljon mun vaatekaapin sisältöön.
Paketin odottaminen lienee nykyisin yksi elämän suurimpia iloja :D
-
Materialistista sekä epäekologista I know, toisaalta.
Jos se kohottaa mielialaa, tavarat ovat oikeasti käytössä vuosikausia,
ja siihen on varaa, niin why not?
Edelleen rakastan sitä että mulla on varaa valita jokapäiväinen asuni.
Niin kovasti olen fiilispukeutuja,
ja mun ulkokuori heijastuu mun sisimpään ja toisinpäin.
Puhumattakaan aistiherkkyyksistä.
Kelejä ja fiiliksiä on joka lähtöön ja
mun olo on hyvä vain silloin kun olen varautunut kaikkiin
skenaarioihin.
:D
-
-
Eilen täällä Tallinnassa alkoi sataa, ja sitä on jatkunut tähän iltaan asti.
Yöllä oli ihanaa kuunnella sateen ropinaa ja leikkiä että
on jo syksy.
Hmm, elokuu ja pimeät lämpöiset loppukesän yöt eivät ole enää kaukana.
🧡
En malta odottaa tutustumista syksyiseen Tallinnaan.
-
Kaikki me täältä kuihdutaan pois,
jotta uutta mahtuu tilalle.
Meidän ikiomissa käsissä on ne avaimet,
miten me käytettävissä olevan ajan elämme.
Murehtien sitä mitä ei ole, vai
nauttien siitä kaikesta mitä meillä on?
-
💀