lauantai 31. lokakuuta 2020

Kuolema Wanhaan Aikaan

Kun olin pieni, sattumalta löysin isovanhempien kirjahyllystä aivan kamalan mielenkiintoisen kirjan.Kyseessä oli lääkärikirja 1950-luvulta, joka jo silloin 1980-luvun lopussa, saati nykyisin, on varsin groteski.

-

-

Mami kielsi aivan ehdottomasti avaamastakaan kyseistä kirjaa,mutta tietenkin minä menin lukemaan ja kauhistelemaan kuvia  heti silmän välttäessä.

-



-

Isovanhempien kuoltua kyselin kirjan perään ja yritin jopa etsiä sitä kuitenkaan löytämättä. Ajattelin sen olleen iäksi mennyt. Kunnes muutama vuosi sitten kirppiksellä silmiin sattui tutun näköinen vanha opus.Tämä oli niitä kertoja kun lähes hihkuin ääneen,niin iloissani olin tästä jälleennäkemisestä.

Tämä hyvin minimaalisella todennäköisyydellä on sama kappale kuin isovanhemmilla, mutta sama painos ja identtinen opus.

Kyseessä on siis Suuri Lääkärikirja vuodelta 1957.

Älä lue pidemmälle, jos olet herkkä sielu.

Varoituksen sana on tässä annettu,

ja nyt sukellamme 

kuolemaan isovanhempien ajan Suomessa.

-


-

 KUOLEVAN POTILAAN HOITO JA TOIMENPITEET

KUOLEMAN JÄLKEEN

Jokaisen elämänkulku saa kerran päätöksensä.

Kuolinvuode ja kuolema ovat olennaisesti erilaiset kuolevalle itselleen kuin hänen omaisilleen. Se mikä omaisista näyttää kuolinkamppailulta, voi kuolevalle olla aivan muuta. Tämä on omaisten hyvä muistaa silloin, kun heidät valtaa ahdistus ja hätä kuolevan puolesta.

Useimmat ihmiset kuolevat hiljaa ja rauhallisesti voimien vähitellen sammuessa.

Toisinaan kuolema taas tulee aivan äkkiä. Kuolevan viimeiset hetket ovat kallisarvoisia ja kysyvät läsnäolijoilta loppuun saakka suurta itsekuria ja hillittyä käytöstä.

Kuolevan viimeisiin hetkiin ei saa vaikuttaa se, onko hän tajuissaan vai tajuton, sillä emme voi tietää minä hetkenä hänen tajuntansa sammuu.

-


-

Henkilön kuollessa hengitys loppuu (peilikoe!), sydämentoiminta pysähtyy, kudosjännitys laskee, lihaksisto veltostuu ja heijasteet sammuvat. Mikään näistä ns. primäärisistä kuoleman merkeistä ei yksinään todista kuolemista, mutta useat tai kaikki yhdessä melkoisen varmasti. Täyden varmuuden antavat vasta ns. sekundääriset kuolemanmerkit, joita ovat ruumiin kuivuminen ja jäähtyminen, lautumat, kankeus sekä hajoaminen ja mätäneminen.

Sekundääriset kuolemanmerkit ovat tärkeitä paitsi osoittamaan tapahtunutta kuolemaa myös kuolinajan määrittämiseksi esim. rikostapauksissa. Yleissääntönä on, että ruumiinlämpö laskee n.1C tunnissa, kunnes ympäristön lämpötila on saavutettu. Ruumiinlautumilla ymmärretään ruumiin alaspäin olevien osien tummempaa, useimmiten sinipunaista väriä, joka johtuu veren väriaineen laskeutumisesta alaspäin. Lautumat alkavat kehittyä jo ½-1 tunnin kuluttua sydämentoiminnan lakkaamisesta ja ovat selvästi kehittyneet 2-3 tuntia kuolemasta, joskin lisääntyvät aina 12 tuntiin asti. 

-



Ruumiinkankeus alkaa 5-7 tunnin kuluessa leukapielissä, siirtyy sieltä alaspäin sekä on täysin kehittynyt 12-18 tunnin kuluttua hävitäkseen mätänemisen alkaessa.

Elimistön omat entsyymit aloittavat kudosten hajoittamisen, ja tähän liittyy n. 48 tunnin kuluttua bakteerien aiheuttama mätäneminen, joka alkaa vatsan sivuosissa vihertävänä värinä ja siirtyy myöhemmin yli ruumiin.

Samalla esiintyy pöhötystä ja ihon pintakerrosten irtoamista.

-

-

Kun kuolema on väistämättömästi saapunut, kodin ilmapiirin täyttää suru sekä hämminki. Perheenjäsenet eivät kuitenkaan voi antautua surun valtaan sillä monet käytännölliset asiat odottavat.

Vainajan silmät painetaan kiinni ja kuolinhetki merkitään muistiin. Vähintään tunnin kuluessa annetaan vainajalle viimeinen hoito.

Tyynyt ja huovat poistetaan vuoteesta. Vainaja asetetaan suoraan selälleen, tarvittaessa puhdistetaan ja mahdolliset siteet vahvistetaan. Kädet asetetaan suoraan sivuille tai kauniisti rinnan päälle. Arvoesineet poistetaan. Hiukset kammataan, leuka tuetaan pään ympäri asetetulla siteellä ja silmille asetetaan kostutetut vanusykeröt.

Vainaja peitetään puhtaalla lakanalla, jonka päälle asetetaan kimppu kukkia. 

Huone tuuletetaan.

Vainaja pidetään huoneessa vähintään kaksi tuntia, minkä jälkeen hänet nostetaan arkkuun, jos se on jo voitu hankkia.

Jos paikkakunnan tapa vaatii, vainaja voidaan pitää lyhyen aikaa kotona sopivassa viileässä paikassa.

Kuollutta henkilöä ei saa rangaistuksetta haudata ilman rekisteriviranomaiselle toimitettua kuolintodistusta.

-

-

RUUMIINAVAUKSESTA

Aikaisemmin esiintynyt kammonsekainen ruumiinavauksen vastustaminen alkaa käydä yhä harvinaisemmaksi. Kokemus on nimittäin osoittanut että kuolinsyyn perusteellinen selvittäminen on hyödyksi paitsi lääketieteen kehitykselle myös omaisille, mm. vakuutusoikeudellisista syistä sekä turhien jälkipuheiden välttämiseksi. Monesti todetaan myös tauteja, joilla on suoranaista terveydellistä merkitystä jälkeenjääneille esim. estävässä mielessä.

-


-

Mitä ajatuksia kotilääkärikirja 1950-luvulta ja sen

 suhtautuminen kuolemaan sinussa herättää?

-


Minusta se havainnollistaa sen, kuinka modernissa maailmassa täysin luonnollinen osa elämää on hiljalleen lakaistu täysin piiloon.

-



 Hyödyllistä tietotaitoa sekä kiintymyksen osoittamista vainajaa kohtaan ei juuri toteuteta henkilökohtaisesti vaan nämä asiat on siististi lakaistu sairaalan kellariin sekä hautaustoimistoihin.

Ei ihme, että kuolema järkyttää nykyihmistä ja illuusio turvallisuuden tunteesta sekä

 ikuisesta elämästä elää vahvana.

 -

Rauhaisaa sekä tunnelmallista 

Kekriä/Samhainia/Pyhäinpäivää/Halloweenia

 ihan jokaiselle!

-



torstai 22. lokakuuta 2020

Saaremaa Vägimees

Jos puhutaan siitä,

millainen Viro todella on, ja mitä on eestiläisyys

se kulminoituu minun mielessäni vahvasti

Viron saaristoon.

Tämä omaleimainen,

väkivahva kansa joka on elänyt vuosituhansia

Itämeren armoilla.

 

Saaremaa olikin viimeinen Viron muinaismaakunnista,

joka alistui ristiretkeläisten armoille lopulta, 1200-luvulla.

 Syksyn aikana olen vieraillut Saaremaalla kahdesti.

Virtsun satamasta, johon matkaat noin 133km Tallinnasta,

 ajetaan tai hypätään autolauttaan joka

vie Muhun saarelle, Kuivastun satamaan noin

puolessa tunnissa.

Sillä välin saa joko jäädä autoon odottamaan tai mennä

kahville tai lämpöiselle buffetaterialle

matkustajaloungeen.

 

Kuivastusta Kuressaareen, Saaremaan

kaupunkiin on matkaa vielä n.80km

joten tämä kannattaa huomioida matkustustapaa valittaessa.

 

Elokuussa kävimme siellä koko perheen kesken.

Vierailimme Kaalin kraaterilla, joka

on vuosituhansia sitten tälle paikalle iskeneen

meteorin tekosia.

Löytyypä tästä pohjoista pallonpuoliskoa

järisyttäneestä tapauksesta oletettavasti maininta myös

Kalevalaisessa kansanrunoudessa.

Viron kansanperinteessä

asialla on ollut Taarapita-jumala

joka syntyi manner-Virossa ja lensi sitten

Saaremaalle.

-

-

Mahtavin kohtaamamme luonnonmuodostelma lieni kuitenkin

Pangan jyrkänne Saaremaan

pohjois ?-osassa.

-



-

Nyt syyslomalla,

sügispuhkuksella

kävimme Saaremaalla kahdestaan

tyttäreni kanssa.

 

Ihan ensimmäisenä halusin käydä Salmen kylässä

laivahaudoilla.

Paikka on siitä harvinainen ja erikoislaatuinen

että paikalta löytynyt skandinaavisotureiden

joukkohauta ajoittuu aivan viikinkiajan alkuun.

 -


-

Jännä ajatella että ensimmäiset viikingit astelivat ryöstöretkelle

muinaiselle Saaremaalle,

kohdatakseen raivoisan taistelun ja

lopulta kuoleman. 

-


-

Kaikkea-kivaa-betonista-

tyylillä väsättyä muistomerkkiä

en aivan käsitä, mutta

Salmen erikoinen tunnelma välittyikin

paremmin kävelyretkellä

meren rannalle.

Kun katsoin oikein kauas horisonttiin

saatoin melkein nähdä lähestyvän pitkälaivan

keulakoristeet :)

-


-


-

Tytär tahtoi käydä Kuressaaren

piispanlinnassa, joka on rakennettu paikalleen alunperin 1300-luvulla.

Linnassa toimii myös Saarenmaan

museo.

-


 

-

 


-

Kuressaare itsessään on noin Haminan kokoinen pikkukaupunki.

Siitä viehättävän tekee paitsi linnan ympäristö,

myös vanha idyllinen keskusta

pikkuputiikkeineen.

-


-

Takaisin Kuivastun suuntaan lähdimme hyvissä ajoin

yli 2 tuntia ennen lautan lähtöä, jotta

ehtisimme tehdä vielä

extempore-tutkimusretkiä.

Pidimme lyhyen tauon Saaremaan ja Muhun välisellä

maasillalla.

Mereltä lipui aavemainen sumuinen iltahämärä.


Kerrassaan rakastan tätä vuodenaikaa.

Ihmisiä on liikkeellä vain vähän,

luonto on kauneimmillaan,

ja meidän todellisuutemme sekä

tuonpuoleisen välinen verho ohuimmillaan.

-


 

-

Muhun saarella, vain muutama km

ennen laivarantaa sijaitsee

esi-historiallinen hautuumaa.

Ensimmäisiä merkkejä

hautauksista on löytynyt jo ajalta

500 ennen ajanlaskumme alkua.

 -


-

Tämä kivikehäkalmisto,

metsässä hämärän laskeutuessa oli

ehdottomasti koko reissun

helmi.

Kivikehän energia oli kaunis ja rauhallinen.

 

Muinaismatkailijoille sekä historiahöpöille

 paitsi koko Viro, mutta

erityisesti

saaristo on aivan helmi.

Voisin viettää siellä vaikka koko loppuelämäni.

 -