lauantai 31. lokakuuta 2020

Kuolema Wanhaan Aikaan

Kun olin pieni, sattumalta löysin isovanhempien kirjahyllystä aivan kamalan mielenkiintoisen kirjan.Kyseessä oli lääkärikirja 1950-luvulta, joka jo silloin 1980-luvun lopussa, saati nykyisin, on varsin groteski.

-

-

Mami kielsi aivan ehdottomasti avaamastakaan kyseistä kirjaa,mutta tietenkin minä menin lukemaan ja kauhistelemaan kuvia  heti silmän välttäessä.

-



-

Isovanhempien kuoltua kyselin kirjan perään ja yritin jopa etsiä sitä kuitenkaan löytämättä. Ajattelin sen olleen iäksi mennyt. Kunnes muutama vuosi sitten kirppiksellä silmiin sattui tutun näköinen vanha opus.Tämä oli niitä kertoja kun lähes hihkuin ääneen,niin iloissani olin tästä jälleennäkemisestä.

Tämä hyvin minimaalisella todennäköisyydellä on sama kappale kuin isovanhemmilla, mutta sama painos ja identtinen opus.

Kyseessä on siis Suuri Lääkärikirja vuodelta 1957.

Älä lue pidemmälle, jos olet herkkä sielu.

Varoituksen sana on tässä annettu,

ja nyt sukellamme 

kuolemaan isovanhempien ajan Suomessa.

-


-

 KUOLEVAN POTILAAN HOITO JA TOIMENPITEET

KUOLEMAN JÄLKEEN

Jokaisen elämänkulku saa kerran päätöksensä.

Kuolinvuode ja kuolema ovat olennaisesti erilaiset kuolevalle itselleen kuin hänen omaisilleen. Se mikä omaisista näyttää kuolinkamppailulta, voi kuolevalle olla aivan muuta. Tämä on omaisten hyvä muistaa silloin, kun heidät valtaa ahdistus ja hätä kuolevan puolesta.

Useimmat ihmiset kuolevat hiljaa ja rauhallisesti voimien vähitellen sammuessa.

Toisinaan kuolema taas tulee aivan äkkiä. Kuolevan viimeiset hetket ovat kallisarvoisia ja kysyvät läsnäolijoilta loppuun saakka suurta itsekuria ja hillittyä käytöstä.

Kuolevan viimeisiin hetkiin ei saa vaikuttaa se, onko hän tajuissaan vai tajuton, sillä emme voi tietää minä hetkenä hänen tajuntansa sammuu.

-


-

Henkilön kuollessa hengitys loppuu (peilikoe!), sydämentoiminta pysähtyy, kudosjännitys laskee, lihaksisto veltostuu ja heijasteet sammuvat. Mikään näistä ns. primäärisistä kuoleman merkeistä ei yksinään todista kuolemista, mutta useat tai kaikki yhdessä melkoisen varmasti. Täyden varmuuden antavat vasta ns. sekundääriset kuolemanmerkit, joita ovat ruumiin kuivuminen ja jäähtyminen, lautumat, kankeus sekä hajoaminen ja mätäneminen.

Sekundääriset kuolemanmerkit ovat tärkeitä paitsi osoittamaan tapahtunutta kuolemaa myös kuolinajan määrittämiseksi esim. rikostapauksissa. Yleissääntönä on, että ruumiinlämpö laskee n.1C tunnissa, kunnes ympäristön lämpötila on saavutettu. Ruumiinlautumilla ymmärretään ruumiin alaspäin olevien osien tummempaa, useimmiten sinipunaista väriä, joka johtuu veren väriaineen laskeutumisesta alaspäin. Lautumat alkavat kehittyä jo ½-1 tunnin kuluttua sydämentoiminnan lakkaamisesta ja ovat selvästi kehittyneet 2-3 tuntia kuolemasta, joskin lisääntyvät aina 12 tuntiin asti. 

-



Ruumiinkankeus alkaa 5-7 tunnin kuluessa leukapielissä, siirtyy sieltä alaspäin sekä on täysin kehittynyt 12-18 tunnin kuluttua hävitäkseen mätänemisen alkaessa.

Elimistön omat entsyymit aloittavat kudosten hajoittamisen, ja tähän liittyy n. 48 tunnin kuluttua bakteerien aiheuttama mätäneminen, joka alkaa vatsan sivuosissa vihertävänä värinä ja siirtyy myöhemmin yli ruumiin.

Samalla esiintyy pöhötystä ja ihon pintakerrosten irtoamista.

-

-

Kun kuolema on väistämättömästi saapunut, kodin ilmapiirin täyttää suru sekä hämminki. Perheenjäsenet eivät kuitenkaan voi antautua surun valtaan sillä monet käytännölliset asiat odottavat.

Vainajan silmät painetaan kiinni ja kuolinhetki merkitään muistiin. Vähintään tunnin kuluessa annetaan vainajalle viimeinen hoito.

Tyynyt ja huovat poistetaan vuoteesta. Vainaja asetetaan suoraan selälleen, tarvittaessa puhdistetaan ja mahdolliset siteet vahvistetaan. Kädet asetetaan suoraan sivuille tai kauniisti rinnan päälle. Arvoesineet poistetaan. Hiukset kammataan, leuka tuetaan pään ympäri asetetulla siteellä ja silmille asetetaan kostutetut vanusykeröt.

Vainaja peitetään puhtaalla lakanalla, jonka päälle asetetaan kimppu kukkia. 

Huone tuuletetaan.

Vainaja pidetään huoneessa vähintään kaksi tuntia, minkä jälkeen hänet nostetaan arkkuun, jos se on jo voitu hankkia.

Jos paikkakunnan tapa vaatii, vainaja voidaan pitää lyhyen aikaa kotona sopivassa viileässä paikassa.

Kuollutta henkilöä ei saa rangaistuksetta haudata ilman rekisteriviranomaiselle toimitettua kuolintodistusta.

-

-

RUUMIINAVAUKSESTA

Aikaisemmin esiintynyt kammonsekainen ruumiinavauksen vastustaminen alkaa käydä yhä harvinaisemmaksi. Kokemus on nimittäin osoittanut että kuolinsyyn perusteellinen selvittäminen on hyödyksi paitsi lääketieteen kehitykselle myös omaisille, mm. vakuutusoikeudellisista syistä sekä turhien jälkipuheiden välttämiseksi. Monesti todetaan myös tauteja, joilla on suoranaista terveydellistä merkitystä jälkeenjääneille esim. estävässä mielessä.

-


-

Mitä ajatuksia kotilääkärikirja 1950-luvulta ja sen

 suhtautuminen kuolemaan sinussa herättää?

-


Minusta se havainnollistaa sen, kuinka modernissa maailmassa täysin luonnollinen osa elämää on hiljalleen lakaistu täysin piiloon.

-



 Hyödyllistä tietotaitoa sekä kiintymyksen osoittamista vainajaa kohtaan ei juuri toteuteta henkilökohtaisesti vaan nämä asiat on siististi lakaistu sairaalan kellariin sekä hautaustoimistoihin.

Ei ihme, että kuolema järkyttää nykyihmistä ja illuusio turvallisuuden tunteesta sekä

 ikuisesta elämästä elää vahvana.

 -

Rauhaisaa sekä tunnelmallista 

Kekriä/Samhainia/Pyhäinpäivää/Halloweenia

 ihan jokaiselle!

-



2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus, tässä heräsi ajattelemisen aihetta, kun vertaa nykypäivään. Toisaalta eri tilanteissa vaikuttaa sekin, että osaako kuolemaa odottaa vai tuleeko se yhtäkkiä yllättäen. Kuolema kuuluu elämään, jokainen meistä kuolee joskus, osa aiemmin ja osa myöhemmin.

    Kolmanneksi viimeisimmän kuvan sormus on upea! <3 Näin by the way, ei liity aiheeseen, mutta hieno on. :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä. Esim.nuoren ihmisen poismeno on aina tragedia. En pysty kuvittelemaan sitä surua kun joutui hautaamaan usean pikkuisensa, kuten esiäitini.. Sormus on Kalevalan kiviaarteistoa, minun alkuperäinen vihkisormus, jonka vaihdoin kirurginteräksiseen terveyssyistä. No, hoitajan ammatin jättämisen myötä katosi ihottumakin, ja voin jälleen käyttää hopeasormustani.

    VastaaPoista